Ilmanvaihdon suunnittelu uudisrakennukseen – mitä tulee huomioida?
- Mikael Denut
- 26.4.2023
- 10 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 5 päivää sitten
Uudisrakennus on harvinainen tilaisuus tehdä ilmanvaihto kerralla oikein. Kun seinät, vaippa, kanavareitit ja konehuone ovat vasta paperilla, jokainen ratkaisu on vielä halpa muuttaa. Valmiissa talossa sama muutos voi tarkoittaa alakaton avaamista, kaapiston purkua tai kokonaan uutta kanavavetoa.
Hyvä ilmanvaihto ei synny pelkästään valitsemalla tehokas ilmanvaihtokone. Se on kokonaisvaltainen suunnittelutehtävä, jossa yhdistyvät arkkitehtuuri, rakennusvaipan ilmatiiviys, tilojen käyttö, ilman reitit, kanavisto, ääni, energia, kosteusturvallisuus, automaatio, huollettavuus ja käyttöönotto. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä uudisrakennuksen ilmanvaihdossa kannattaa päättää ennen rakentamista, suunnittelun yhteensovituksen aikana ja ennen käyttöönottoa.
Uudisrakennuksen ilmanvaihto on suunnittelutehtävä, ei laitevalinta
Yleisin väärinkäsitys on, että ilmanvaihto ratkeaa, kun talon koneeksi valitaan riittävän tehokas tulo-poistoilmakone lämmöntalteenotolla. Todellisuudessa kone on vain yksi osa järjestelmää. Sen ympärille tarvitaan oikein mitoitetut ilmamäärät, toimivat ilman reitit, tiivis kanavisto, hallittu painesuhde ja huollettavuus.
Kun nämä asiat ratkaistaan vasta rakennusvaiheessa tai pahimmillaan käyttöönotossa, lopputulos on lähes aina kompromissi. Kanava menee sieltä mistä se mahtuu, äänenvaimennin jää pois tilanpuutteen takia ja konehuone ahdetaan nurkkaan, johon huoltomies ei mahdu. Siksi uudisrakennuksen ilmanvaihto kannattaa ymmärtää suunnittelutehtävänä, joka kulkee koko hankkeen läpi pääpiirustuksista luovutukseen.
Suomessa uuden rakennuksen sisäilmastoa ja ilmanvaihtoa ohjaa ympäristöministeriön asetus 1009/2017, joka korvaa vanhan rakentamismääräyskokoelman D2:n uusissa kohteissa. Asetus asettaa vähimmäisvaatimukset, mutta hyvä suunnittelu tähtää selvästi minimiä parempaan sisäilmastoon, esimerkiksi Sisäilmastoluokituksen 2018 luokkiin S2 tai S1.
Milloin ilmanvaihdon suunnittelu pitää aloittaa
Ilmanvaihdon suunnittelu pitää aloittaa heti, kun pohjaratkaisu alkaa hahmottua. Jo luonnosvaiheessa ratkaistaan asioita, jotka sitovat ilmanvaihdon myöhemmät vaihtoehdot: konehuoneen paikka, alakattojen korkeudet, pystykuilut, vesikaton läpiviennit ja märkätilojen sijainti.
Uusi rakentamislaki (voimaan 1.1.2025) ja sitä edeltänyt maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttävät, että vaativiin suunnittelutehtäviin nimetään pätevä suunnittelija ja että suunnitelmat sovitetaan yhteen pääsuunnittelijan johdolla. Ilmanvaihtosuunnittelijan kannattaa olla mukana pöydässä viimeistään silloin, kun arkkitehti lukitsee huonekorkeudet ja kantavat rakenteet.
Alla oleva tarkistuslista kokoaa keskeiset päätökset suunnitteluvaiheittain. Jokaiselle päätökselle on nimetty taho, joka sen lopulta vahvistaa, jotta vastuu ei jää ilmaan.
Suunnitteluvaihe | Keskeinen päätös | Miksi sillä on väliä | Kuka vahvistaa |
|---|---|---|---|
Luonnossuunnittelu | Konehuoneen paikka ja koko | Määrää kanavareitit ja koneen huollettavuuden | Arkkitehti + IV-suunnittelija |
Luonnossuunnittelu | Huonekorkeudet ja alakatot | Antavat tilan kanaville ja äänenvaimentimille | Arkkitehti + pääsuunnittelija |
Yleissuunnittelu | Ilmamäärien mitoitus tilojen käytön mukaan | Varmistaa riittävän ja terveellisen ilmanvaihdon | IV-suunnittelija |
Yleissuunnittelu | Tulo-, poisto- ja siirtoilman reitit | Takaa ilman kierron koko talossa | IV-suunnittelija |
Toteutussuunnittelu | Kanavakoot ja painehäviöt (SFP) | Vaikuttaa energiankulutukseen ja ääneen | IV-suunnittelija |
Toteutussuunnittelu | Palopellit ja palo-osastojen läpiviennit | Täyttää paloturvallisuusvaatimukset | IV- + rakennesuunnittelija |
Toteutussuunnittelu | Suodatusluokka ja ulkoilman ottokohta | Suojaa pienhiukkasilta ja hajuilta | IV-suunnittelija |
Toteutussuunnittelu | Automaatio ja tarpeenmukaisuus | Säästää energiaa ja ylläpitää ilmanlaatua | IV- + sähkösuunnittelija |
Käyttöönotto | Tiiviysmittaus ja ilmamäärien säätö | Todentaa, että toteutus vastaa suunnitelmaa | IV-urakoitsija + tilaaja |
Jos rakennuttajalla ei ole omaa teknistä osaamista, riippumaton asiantuntija kannattaa kytkeä mukaan jo varhaisessa vaiheessa. Tilaajan edustajana toimiva konsultti varmistaa, että ilmanvaihtoratkaisut palvelevat asukasta eivätkä pelkästään urakan budjettia.
Tilojen käyttö ja käyttäjämäärä määrittävät ilmamäärät
Ilmamäärät eivät synny neliöistä vaan tilojen käytöstä. Makuuhuone, jossa nukkuu kaksi ihmistä yön yli, tarvitsee eri ilmamäärän kuin samankokoinen vaatehuone. Suunnittelun lähtökohta on tilaohjelma: kuka tilaa käyttää, kuinka monta henkilöä siellä on ja millaisia kosteus- ja epäpuhtauskuormia syntyy.
Asetus 1009/2017 antaa vähimmäistasot, joita ei saa alittaa. Oleskelutiloissa ulkoilmavirran on oltava vähintään 6 dm3/s henkilöä kohti, koko rakennuksessa vähintään 0,35 (dm3/s)/m2 ja asuinhuoneistossa vähintään 18 dm3/s. Käytännön mitoituksessa Suomessa nojataan FINVACin asuinrakennusten mitoitusoppaaseen (2019), joka tarkentaa nämä huonekohtaisiksi ilmavirroiksi.
Hyvä mittari riittävyydelle on hiilidioksidipitoisuus. Asetus rajaa CO2-pitoisuuden enintään 800 ppm:ään ulkoilman pitoisuuden yli, ja viihtyisässä kodissa pitoisuus pidetään käytön aikana tyypillisesti alle 800-1000 ppm:n. Tähän palaamme tarkemmin artikkelissa ilmanvaihdon merkitys sisäilman CO2-tason hallinnassa.
Suunnittelun pitää kestää myös tulevaisuuden muutoksia. Lastenhuoneesta tulee etätyöhuone, autotallista harrastetila ja kahden hengen taloudesta nelihenkinen perhe. Tehostusvara on jätettävä jo nyt: asetus edellyttää, että ilmanvaihtoa voidaan tehostaa vähintään 30 prosenttia käyttöajan ilmavirtojen yli.
Tila | Ilmantarve (tulo / poisto / siirto) | Mukavuusriski | Suunnitteluhuomio |
|---|---|---|---|
Makuuhuone | Tulo 8 to 12 dm3/s | Tunkkaisuus ja korkea CO2 yöllä | Oma tuloventtiili ja siirtoilmareitti ovesta |
Olohuone | Tulo 8 dm3/s tai 0,35 dm3/s/m2 | Veto suuressa tilassa | Tuloilma jaettava tasaisesti oleskeluvyöhykkeen yli |
Keittiö | Poisto 8 dm3/s (tehostus 25 dm3/s) | Käry, rasva ja kosteus | Erillinen liesikupu ja tehostus + korvausilma |
Kylpyhuone | Poisto 10 dm3/s | Kosteus ja homeen riski | Jatkuva poisto + tehostus, korvaus siirtoilmalla |
Sauna | Tulo 6 / poisto 6 dm3/s | Kosteus ja kuumuus | Oma ratkaisu löyly- ja kuivauskäyttöön, ei yhteiskanavaan |
Kodinhoitohuone | Poisto 8 dm3/s | Pyykin ja kuivauksen kosteus | Riittävä poisto + siirtoilma, kuivaus huomioitava |
Erillinen WC | Poisto 7 dm3/s | Haju | Poisto + korvaus siirtoilmalla |
Kotitoimisto | Tulo 8 dm3/s | Kohoava CO2 työpäivän aikana | Makuuhuoneen tasoinen tuloilma, tarpeenmukaisuus |
Tekninen tila | Poisto vähintään 3 dm3/s | Lämpökuorma ja ääni | Huoltotila koneelle + kondenssiveden poisto |
Taulukon arvot ovat normaalikäytön vähimmäistasoja. Mitoitus tarkistetaan aina huoneistokohtaisesti, koska ratkaisevaksi tulee se kriteeri, joka antaa suurimman ilmavirran. Järjestelmän kokonaisteho ja energiankulutus kytkeytyvät suoraan näihin ilmamääriin, kuten kerromme artikkelissa mikä on ilmanvaihtojärjestelmän teho.
Tuloilma, poistoilma ja siirtoilma: ilman reitit talossa
Ilmanvaihto toimii vain, jos ilma pääsee liikkumaan suunnitellusti läpi koko talon. Periaate on yksinkertainen: tuloilma puhtaisiin oleskelutiloihin (makuuhuoneet, olohuone, työhuone), poistoilma kuormittuneista tiloista (keittiö, kylpyhuone, WC, kodinhoitohuone) ja siirtoilma näiden välillä.
Siirtoilmareitit ovat se kohta, joka unohtuu uudisrakennuksissa kaikkein useimmin. Jos makuuhuoneen ovi tiivistetään kynnyskumilla eikä korvaavaa siirtoilmareittiä suunnitella, tuloilma ei pääse virtaamaan poistotiloihin ja huoneesta tulee tunkkainen. Siirtoilma johdetaan oviraon, siirtoilmasäleikön tai siirtoilmakanavan kautta, ja oviraossa virtaus on rajattu noin 18 dm3/s saakka.
Reittien suunta kulkee aina puhtaammasta tilasta likaisempaan, ei koskaan toisin päin. Korvausilman tuonti ja venttiilivalinnat kannattaa miettiä jo tässä vaiheessa, ja niistä kerromme lisää artikkelissa korvausilmaventtiili ikkunaan.
Ilmanvaihtokoneen sijoitus ja huoltotila
Konehuoneen tai teknisen tilan paikka on yksi tärkeimmistä ilmanvaihtoa koskevista arkkitehtuuripäätöksistä. Kone tarvitsee tilaa ympärilleen suodattimien vaihtoa, lämmöntalteenottokennon huoltoa ja mahdollista moottorin vaihtoa varten. Asetus 1009/2017 edellyttää suoraan, että järjestelmä ja huoltoväylät suunnitellaan niin, että osat voidaan helposti ja turvallisesti puhdistaa, huoltaa, korjata ja vaihtaa.
Hyvä tekninen tila on äänieristetty, lämmin, ja siinä on lattiakaivo tai vähintään kondenssiveden poisto viemäriin. Kone sijoitetaan mieluiten lähelle ulkoseinää, jolloin ulkoilma- ja jäteilmakanavat jäävät lyhyiksi ja painehäviöt pieniksi. Makuuhuoneen viereen tai sen yläpuolelle konetta ei kannata sijoittaa äänen takia.
Kun sijoitus tehdään huolella, koko järjestelmän elinkaari helpottuu: suodattimet vaihtuvat ajallaan ja huolto on edullista. Ammattimainen suunnittelu ottaa nämä asiat huomioon jo pohjapiirustuksessa.
Kanavareitit, painehäviöt, äänenvaimentimet ja palo-osastointi
Kanavareitit kannattaa piirtää suoriksi ja lyhyiksi. Jokainen mutka, kavennus ja taipuisa kanava lisää painehäviötä, joka taas nostaa puhaltimen tehontarvetta ja ääntä. Riittävän väljä kanavakoko on yksi halvimmista tavoista parantaa energiatehokkuutta, mutta sen voi varmistaa vain suunnitteluvaiheessa, kun reiteille on vielä tilaa.
Painehäviöt näkyvät suoraan järjestelmän ominaissähkötehossa eli SFP-luvussa, joka kuvaa puhaltimien sähkönkulutusta siirrettyä ilmavirtaa kohti. Hyvin suunnitellussa uudessa tulo-poistojärjestelmässä SFP pyritään pitämään tasolla noin 1,5-2,0 kW/(m3/s), ja käyttöönotossa SFP saa ylittää suunnitteluarvon enintään 10 prosenttia.
Ääni hallitaan jo kanavasuunnittelussa: koneen jälkeen ja ennen ensimmäisiä huoneita asennetaan äänenvaimentimet, ja runkokanavan ilmannopeus pidetään maltillisena. Äänen syntymekanismeista kerromme tarkemmin artikkelissa äänitasot huoneistossa.
Kun kanava ylittää palo-osaston rajan, läpivienti on tehtävä paloturvallisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa joko palonkestävää kanavaa tai palopeltiä, jonka luokka (esimerkiksi EI30, EI60 tai EI120) vastaa osastoivan rakenteen vaatimusta. Palopellit ja läpiviennit pitää sijoittaa suunnitelmiin niin, että ne ovat huollettavissa ja testattavissa myös käytön aikana.
Rakennusvaipan ilmatiiviys ja painesuhteet
Moderni uudisrakennus on hyvin ilmatiivis. Tiivis vaippa on energian kannalta erinomainen asia, mutta se tarkoittaa myös, että ilma ei enää vaihdu vuotojen kautta. Tiiviissä talossa koneellinen ilmanvaihto ei ole vaihtoehto vaan edellytys: ilman on tultava ja poistuttava hallitusti.
Painesuhde suunnitellaan lievästi alipaineiseksi, tyypillisesti noin 0 to -10 Pa ulkoilmaan nähden. Liian voimakas alipaine vetää epäpuhtauksia rakenteista ja maaperästä, esimerkiksi radonia, kun taas ylipaine työntää kosteaa sisäilmaa rakenteisiin ja voi aiheuttaa kosteusvaurioita. Painesuhteiden hallinnan perusteet käymme läpi artikkelissa mikä on alipaine ja ylipaine.
Myös kanaviston oma tiiviys on suunniteltava ja todennettava. Asetus edellyttää uusissa kohteissa vähintään tiiviysluokkaa B, ja kanaviston tiiviys mitataan ennen käyttöönottoa. Kanavavuodot syövät hyötysuhdetta ja vievät ilmaa väärään paikkaan, kuten kuvaamme artikkelissa miksi ilmanvaihtojärjestelmän vuotoja tulee välttää.
Lämmöntalteenotto ja energiatehokkuus
Lämmöntalteenotto eli LTO on uudisrakennuksen ilmanvaihdon energiasydän. Hyvä LTO ottaa poistoilman lämmön talteen ja siirtää sen tuloilmaan, jolloin lämmitysenergiaa säästyy merkittävästi. Yleisimmät tyypit ovat vastavirtainen levylämmönsiirrin ja pyörivä eli regeneratiivinen kenno.
EU:n Ecodesign-asetus 1253/2014 asettaa ilmanvaihtokoneille vähimmäisvaatimukset, ja energiamerkintää ohjaa asetus 1254/2014. Käytännössä uuteen asuntokoneeseen vaaditaan lämmöntalteenotto, jonka hyötysuhde on vähintään noin 73 prosenttia. Modernien koneiden lämpötilasuhde on usein 75-85 prosenttia, mutta laitearvot mitataan vakio-olosuhteissa standardin EN 308 mukaisesti, joten todellinen kausihyötysuhde riippuu asennuksesta, säädöstä ja huurtumisen hallinnasta.
Suomen pakkasissa LTO:n sulatus on suunniteltava niin, ettei talteenotto petä juuri silloin kun lämpöä eniten tarvitaan. Lämmöntalteenoton periaatteet ja hyödyt avaamme artikkelissa ilmanvaihdon merkitys lämmön talteenotossa.
Kosteudenhallinta märkätiloissa, keittiössä, kodinhoitohuoneessa ja saunassa
Kosteus on uudisrakennuksen ilmanvaihdon kriittisin yksittäinen kuorma. Kylpyhuone, sauna, keittiö ja kodinhoitohuone tuottavat suuria määriä vesihöyryä, joka on saatava ulos ennen kuin se ehtii tiivistyä rakenteisiin. Siksi näiden tilojen poistoilmavirrat mitoitetaan riittävän suuriksi ja niihin järjestetään korvaava tuloilma siirtoilmana.
Tavoitteena on, että sisäilman suhteellinen kosteus pysyy terveellisellä alueella: talvella tyypillisesti 25-45 prosenttia ja kesällä alle 60 prosenttia. Liian kuiva ilma rasittaa hengitysteitä, liian kostea taas suosii hometta ja punkkeja. Aiheesta lisää artikkelissa sisäilman kosteus: mikä on sopiva taso.
Sauna tarvitsee oman ratkaisunsa: löylytilan ilmanvaihto suunnitellaan erikseen löyly- ja kuivatuskäyttöä varten, eikä saunan poistoa saa kytkeä suoraan samaan kanavaan kosteusherkkien tilojen kanssa. Märkätilojen kosteudenhallinnan ja ilmanvaihdon yhteyttä käsittelemme artikkelissa ilmanvaihdon merkitys sisäilman kosteuden hallinnassa.
Suodatusluokka ja ulkoilman laatu
Tuloilman suodatus suunnitellaan ulkoilman laadun mukaan. Vilkkaan tien tai kaupunkiympäristön varrella ulkoilma sisältää enemmän pienhiukkasia kuin haja-asutusalueella, ja suodatusluokka valitaan sen mukaan. Suodatinluokat ilmoitetaan nykyään standardin ISO 16890 mukaisesti (ePM1, ePM2,5, ePM10), joka korvasi vanhan EN 779 -luokituksen 1.7.2018.
Asuinkohteeseen suositellaan tuloilmaan vähintään ePM1-luokan suodatinta (luokkaa entistä F7 vastaava), joka pidättää tehokkaasti terveydelle haitallisimmat pienhiukkaset. Ulkoilman ottokohta sijoitetaan kauas epäpuhtauslähteistä, kuten autojen pakokaasuista, jäteilmasta ja katupölystä. Suodattimen merkityksen sisäilmalle käymme läpi artikkelissa miten ilmanvaihdon suodattimet vaikuttavat sisäilman laatuun.
Automaatio ja tarpeenmukainen ilmanvaihto
Uudisrakennuksessa kannattaa lähes aina varautua tarpeenmukaiseen ilmanvaihtoon. Tarpeenmukainen järjestelmä säätää ilmavirtoja automaattisesti tilan käytön mukaan, esimerkiksi hiilidioksidi- ja kosteusanturien ohjaamana. Näin energiaa ei tuhlata tyhjien huoneiden tuulettamiseen, mutta ilma riittää kun tilassa on väkeä.
Automaatio on syytä suunnitella samaan aikaan kuin kanavisto ja kone, koska anturit, säätöpellit ja ohjauslogiikka vaativat oman paikkansa ja kaapelointinsa. Hyvä lähtökohta on, että järjestelmä on aina käynnissä vähintään perustasolla ja että käyttäjä voi tehostaa ilmanvaihtoa helposti esimerkiksi suihkun tai ruoanlaiton ajaksi. Tarpeenmukaisuus ei korvaa oikeaa perusmitoitusta, vaan rakentuu sen päälle.
Äänen ja vedon hallinta
Hyvin suunniteltua ilmanvaihtoa ei kuule eikä tunne. Ääniongelmat syntyvät yleensä liian pienistä kanavista, puuttuvista äänenvaimentimista tai väärin sijoitetusta koneesta, ja ne on halvinta estää suunnittelupöydällä. Makuuhuoneissa tavoitellaan matalaa äänitasoa, jotta uni ei häiriinny.
Veto on toinen yleinen valitusten aihe. Tuloilma on lämmitettävä ja jaettava niin, ettei oleskeluvyöhykkeelle synny häiritsevää ilmavirtaa: tavoite on, että ilman liikenopeus pysyy alle 0,2 m/s. Talvella kylmä tuloilma ei saa pudota suoraan niskaan, joten venttiilien sijoitus ja tuloilman lämmitys ratkaistaan jo suunnitelmassa.
Tulisija, liesikupu, keskuspölynimuri ja muut painetta muuttavat laitteet
Tiiviissä uudisrakennuksessa kaikki ilmaa siirtävät laitteet kilpailevat samasta ilmasta. Takka, liesikupu ja keskuspölynimuri voivat kaikki aiheuttaa hetkellisen alipaineen, joka häiritsee ilmanvaihtoa tai pahimmillaan vetää savukaasuja takasta sisään. Siksi nämä laitteet on otettava huomioon ilmanvaihdon painesuunnittelussa.
Tulisija tarvitsee oman korvausilmansa, joka tuodaan hallitusti esimerkiksi tulisijaan johdetulla erillisellä korvausilmaputkella. Liesikupu kannattaa monessa tapauksessa toteuttaa erillispoistona, jolla on oma korvausilmaratkaisunsa, jotta tehostus ei kaada talon painetasapainoa. Keskuspölynimurin poistoilma johdetaan ulos, ja senkin vaatima korvausilma huomioidaan mitoituksessa.
Käytännön sääntö on yksinkertainen: jokainen laite, joka puhaltaa ilmaa ulos, tarvitsee suunnitellun reitin korvaavalle ilmalle. Kun tämä unohtuu, seurauksena on vetoa, ääntä, hajuja ja huonosti vetävä takka.
Dokumentointi, käyttöönotto ja mittaukset ennen luovutusta
Uudisrakennuksen ilmanvaihtoa ei voi todeta toimivaksi pelkästään katsomalla. Ennen käyttöönottoa järjestelmä on puhdistettava, sen tiiviys mitattava, ilmavirrat mitattava ja säädettävä sekä SFP-luku määritettävä. Asetus 1009/2017 edellyttää nämä mittaukset, ja mittaus- ja vastaanottomenettelyt nojaavat standardiin SFS-EN 12599.
Hyväksyttävät poikkeamat ovat tiukat: ilmavirta saa poiketa järjestelmä- ja huoneistokohtaisesti enintään 10 prosenttia ja huonekohtaisesti enintään 20 prosenttia (kuitenkin aina vähintään 1 dm3/s). Ilman näitä mittauksia ei voi tietää, vastaako toteutus suunnitelmaa. Itse mittaus tehdään kalibroiduilla laitteilla, ja sen periaatteet avaamme artikkelissa miten ilmamäärien mittaus ja säätö suoritetaan.
Säätövaiheessa kunkin venttiilin ilmavirta hienosäädetään suunnitteluarvoon, jotta talo on tasapainossa eikä mikään tila jää ali- tai ylituuletukselle. Lopuksi kootaan luovutusaineisto: mittauspöytäkirjat, säätöarvot, laitekortit ja huolto-ohjeet. Tämä paperityö on se, jonka asukas tarvitsee, kun järjestelmää myöhemmin huolletaan.
Yleisimmät suunnitteluvirheet uudisrakennuksessa
Useimmat kalliit ilmanvaihtovirheet eivät johdu huonoista laitteista vaan suunnittelun puutteista. Ne tulevat näkyviin vasta, kun talo on valmis ja korjaaminen on hankalaa. Alla on koottu yleisimmät virheet, niiden seuraukset ja se, miten ne estetään ajoissa.
Virhe | Seuraus | Miten estät | Milloin näkyy |
|---|---|---|---|
Siirtoilmareitit unohdetaan | Makuuhuoneet tunkkaisia, kosteus jää märkätiloihin | Suunnittele reitti jokaiselle tiivistetylle ovelle | Heti muutossa, viimeistään talvella |
Kone ahdetaan liian pieneen tilaan | Huolto vaikeaa, suodattimet jäävät vaihtamatta | Varaa huoltotila jo pohjapiirustuksessa | Ensimmäisessä huollossa |
Kanavat mitoitetaan liian pieniksi | Korkea SFP, ääntä ja suuri sähkönkulutus | Mitoita kanavat väljiksi suunnitteluvaiheessa | Heti käytössä ja sähkölaskuissa |
Tiiviyttä ei mitata | Vuodot syövät hyötysuhdetta, painesuhde väärin | Vaadi tiiviysmittaus ja ilmamäärien säätö | Käyttöönotossa tai myöhemmin |
Tulisijan korvausilma puuttuu | Takka vetää huonosti, savuhaitan riski | Suunnittele tulisijalle oma korvausilma | Ensimmäisillä tulilla |
Liesikupu kuormittaa IV-konetta | Painetasapaino kaatuu tehostuksessa | Toteuta erillispoisto ja oma korvausilma | Ruoanlaiton aikana |
Äänenvaimentimet jätetään pois | Ilmanvaihto humisee ja häiritsee unta | Varaa tila vaimentimille koneen jälkeen | Heti, etenkin öisin |
Ilmanotto väärässä paikassa | Pakokaasut ja katupöly päätyvät tuloilmaan | Sijoita ulkoilman otto kauas epäpuhtauslähteistä | Käytön aikana hajuina |
Yhteistä näille virheille on, että ne syntyvät, kun ilmanvaihto suunnitellaan irrallaan muusta rakennuksesta tai liian myöhään. Kun ilmanvaihtosuunnittelija on mukana alusta asti, valtaosa virheistä jää kokonaan syntymättä.
Suunnitteluvalinnan vaikutus koko elinkaareen
Suunnitteluvaiheessa tehdyt valinnat seuraavat taloa vuosikymmeniä. Sama päätös, joka maksaa suunnittelupöydällä vähän tai ei mitään, voi näkyä elinkaaren aikana joko säästönä tai jatkuvana harmina. Seuraava taulukko vertaa keskeisten suunnitteluvalintojen lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutuksia.
Suunnitteluvalinta | Lyhyen aikavälin vaikutus (rakentaminen) | Pitkän aikavälin vaikutus (elinkaari) |
|---|---|---|
Kanavien mitoitus | Väljät kanavat vievät hieman enemmän tilaa | Matala SFP, pieni sähkölasku ja hiljaisuus vuosikymmeniä |
Koneen sijoitus | Hyvä paikka vaatii suunnittelua | Helppo ja edullinen huolto koko käyttöiän ajan |
Suodatusluokka | Parempi suodatin maksaa hieman enemmän | Puhtaampi sisäilma ja vähemmän pölyä kanavistossa |
Automaatio ja tarpeenmukaisuus | Antureita ja ohjausta lisää alkuvaiheessa | Energiansäästö ja tasainen ilmanlaatu vuosittain |
Lämmöntalteenotto | Tehokas LTO nostaa laitehintaa | Merkittävä lämmitysenergian säästö joka talvi |
Äänenvaimennus | Vaimentimet vievät tilaa ja rahaa | Häiriötön uni ja parempi asumismukavuus |
Huoltotila ja luukut | Tilaa on varattava koneen ympärille | Huolto onnistuu ilman purkutöitä |
Käyttöönoton mittaus | Mittaus ja säätö vaativat työtä | Todennettu, tasapainoinen ja terveellinen ilmanvaihto |
Taulukon viesti on selvä: ilmanvaihdon suunnittelussa kannattaa katsoa rakentamiskustannusta pidemmälle. Energiankulutus, huollon helppous ja sisäilman laatu määräytyvät pitkälti niistä valinnoista, jotka tehdään ennen kuin betonia on valettu.
Näin IVAeris auttaa uudisrakennuksen ilmanvaihdon suunnittelussa
Uudisrakennuksen ilmanvaihto on parhaimmillaan näkymätön: se vain toimii, on hiljainen, energiatehokas ja terveellinen. Tällainen lopputulos syntyy vain, kun ilmanvaihto suunnitellaan osana koko rakennusta ja kun suunnitelma todennetaan mittaamalla ennen luovutusta.
IVAeris tukee rakentajaa, rakennuttajaa, taloyhtiötä ja suunnittelijaa koko matkan ajan: varhaisista suunnitteluratkaisuista ja teknisestä konsultoinnista järjestelmäsuunnitteluun, tiiviystarkastukseen, ilmamäärien mittaukseen ja säätöön sekä käyttöönoton dokumentointiin. Kun haluat varmistaa, että uuden talosi ilmanvaihto tehdään kerralla oikein, suunnittelu kannattaa aloittaa ajoissa ja ammattilaisen kanssa.
Usein kysytyt kysymykset uudisrakennuksen ilmanvaihdosta
Milloin ilmanvaihdon suunnittelu pitää aloittaa uudisrakennuksessa?
Heti luonnosvaiheessa, kun pohjaratkaisu alkaa hahmottua. Konehuoneen paikka, huonekorkeudet, pystykuilut ja vesikaton läpiviennit lukitaan aikaisin, joten ilmanvaihtosuunnittelijan on hyvä olla mukana viimeistään silloin, kun arkkitehti vahvistaa kantavat rakenteet ja alakatot.
Voiko ilmanvaihtokoneen valita vasta rakennusvaiheessa?
Konemallin tarkka valinta voi tarkentua myöhemmin, mutta koneen koko, sijoituspaikka ja huoltotila pitää päättää jo suunnittelussa. Jos kone valitaan vasta rakennusvaiheessa, se joudutaan usein ahtamaan tilaan, jota ei ole mitoitettu sille, mikä heikentää huollettavuutta ja nostaa ääntä.
Miten tiedän, että ilmanvaihto riittää makuuhuoneisiin?
Mitoitus tehdään asetuksen 1009/2017 ja FINVACin ohjeiden mukaan: suurin makuuhuone saa tyypillisesti 12 dm3/s ja muut 8 dm3/s tuloilmaa. Riittävyys varmistetaan käyttöönotossa ilmamäärien mittauksella, ja hyvä käytännön mittari on hiilidioksidipitoisuus, joka pidetään käytön aikana alle 800-1000 ppm:n.
Mihin ilmanvaihtokone kannattaa sijoittaa?
Lämpimään, äänieristettyyn tekniseen tilaan lähelle ulkoseinää, jotta ulkoilma- ja jäteilmakanavat jäävät lyhyiksi. Koneen ympärille on jätettävä huoltovara suodattimien vaihtoa ja kennon huoltoa varten, ja kondenssivedelle tarvitaan poisto viemäriin. Makuuhuoneen viereen tai yläpuolelle konetta ei kannata sijoittaa.
Mitä tapahtuu, jos siirtoilmareittejä ei suunnitella?
Ilma ei pääse virtaamaan puhtaista tiloista poistotiloihin, jolloin makuuhuoneista tulee tunkkaisia ja kosteus jää märkätiloihin. Siirtoilma johdetaan oviraon, siirtoilmasäleikön tai siirtoilmakanavan kautta, ja reitit on suunniteltava jokaiselle huoneelle, jonka ovi tiivistetään.
Pitääkö uudessa talossa olla tarpeenmukainen ilmanvaihto?
Pakollista se ei ole, mutta lähes aina suositeltavaa. Tarpeenmukainen ilmanvaihto säätää ilmavirtoja käytön mukaan ja säästää energiaa, kunhan se rakennetaan oikean perusmitoituksen päälle. Vähintään kannattaa varmistaa, että ilmanvaihtoa voidaan tehostaa vähintään 30 prosenttia esimerkiksi ruoanlaiton ja suihkun ajaksi.
Miksi ilmamäärien mittaus tarvitaan ennen käyttöönottoa?
Koska vain mittaamalla voidaan todeta, että toteutus vastaa suunnitelmaa. Asetus edellyttää, että ilmavirrat mitataan ja säädetään ja SFP määritetään ennen käyttöönottoa, ja sallitut poikkeamat ovat tiukat (järjestelmäkohtaisesti 10 prosenttia, huonekohtaisesti 20 prosenttia). Ilman mittausta talo voi olla ali- tai ylituuletettu ja painesuhde väärä.
WE KNOW, WE CARE & WE GET IT DONE
IVAeris Oy
010 206 3000