Miten ilmanvaihtojärjestelmä voi parantaa sisäilman laatua?
- Mikael Denut
- 18.3.2023
- 5 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 17.5.
Ilmanvaihtojärjestelmä parantaa sisäilman laatua kahdella perustavanlaatuisella tavalla: se poistaa tiloissa syntyviä epäpuhtauksia ja kosteutta, ja tuo tilalle suodatettua ulkoilmaa. Kun molemmat puolet toimivat oikein mitoitettuna, säädettynä ja huollettuna, tulos näkyy nukutuissa öissä, keskittymiskyvyssä ja terveysoireiden vähenemisessä.
Tässä artikkelissa avataan kahdeksan konkreettista mekanismia, joilla nykyaikainen ilmanvaihto puhdistaa kotisi sisäilman. Kunkin kohdalla kerrotaan, mihin sisäilman ongelmaan se vaikuttaa, mitkä luvut ja standardit ohjaavat sen mitoitusta, ja millä huoltotoimenpiteellä parannusvaikutus pidetään yllä.
Mistä sisäilman laatu koostuu
Ennen kuin parannuskeinoja voi arvioida, on hyvä muistaa, mistä sisäilman laatu rakentuu. Sisäilmastoluokitus 2018 (RT 07-11299) sekä asumisterveysasetus 545/2015 määrittelevät keskeiset suureet: hiilidioksidipitoisuuden, lämpötilan ja suhteellisen kosteuden, pienhiukkaset PM2,5 ja PM10, haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), radonin sekä hajut ja näkyvät epäpuhtaudet.
Tavoitetasolla S1 sisäilman hiilidioksidi pysyy alle 750 ppm:n, S2-tasolla alle 950 ppm:n. Huoneilman pitäisi vaihtua kerran kahdessa tunnissa, eli ilmanvaihtokerroin on 0,5 1/h. Nämä luvut antavat ilmanvaihdolle selkeät tavoitteet, ja juuri näihin lukuihin järjestelmä vaikuttaa.
1. Ilmanvaihto laimentaa ja poistaa epäpuhtaudet
Sisätiloissa syntyy jatkuvasti uloshengitysilman hiilidioksidia, kosteutta, ihon ja vaatteiden hiukkasia, ruoanlaiton hajuja sekä rakennusmateriaalien VOC-päästöjä. Ilmanvaihto puuttuu tähän kahdella tavalla.
Ensinnäkin se laimentaa pitoisuudet. Jokainen ulospuhallettu kuutiometri vie mennessään epäpuhtauksia, ja tilalle tulee puhtaampaa ilmaa. Tutkimuksissa on osoitettu, että kun makuuhuoneen CO₂ pidetään alle 1 000 ppm:n, unenlaatu ja seuraavan päivän kognitio paranevat selvästi.
Toiseksi ilmanvaihto poistaa kohdennetusti ne kuormituspisteet, joista epäpuhtauksia syntyy eniten. Keittiön liesikuvun, kylpyhuoneen ja WC:n poistot vievät kosteuden, käryt ja hajut ulos ennen kuin ne ehtivät levitä asuntoon. Mitoitusperuste 1009/2017 vaatii esimerkiksi keittiössä vähintään 8 l/s ja kylpyhuoneessa 10 l/s poistoa, ja tehostuksen pitää olla aina käytettävissä.
2. Suodatus puhdistaa ulkoilman ennen sisään tuontia
Pelkkä ilmanvaihto ei automaattisesti tarkoita puhtaampaa sisäilmaa. Jos ulkoa tuotava korvausilma on saastunutta, ilmanvaihto voi jopa huonontaa sisäilman laatua. Tämä on tyypillinen kaupunkialueiden ja vilkkaiden teiden varrella sijaitsevien asuntojen ongelma.
Ratkaisu on suodatus. Vanha EN 779 -suodatinluokitus korvattiin 1.7.2018 alkaen kansainvälisellä ISO 16890 -standardilla, joka jakaa suodattimet luokkiin ePM1, ePM2,5 ja ePM10 sen mukaan, kuinka suuren osuuden kunkin kokoluokan hiukkasista suodatin pidättää.
Hyvä lähtötaso suomalaisessa asunnossa on ePM1 ≥ 60 % (entinen F7), kaupunkialueella mielellään ePM1 ≥ 80 %. Tämä suodatus poistaa katupölyn, pakokaasujen nokihiukkaset, siitepölyn ja suuren osan ulkoilman pienhiukkasista, jotka muutoin kulkeutuisivat hengitysilmaan.
Käytännön ohje suodatinten vaihtoväleistä ja tarjouksesta löytyy artikkelista Ilmanvaihdon suodatinvaihto: suodattimet kaupan päälle.
3. Painesuhteet torjuvat kosteus-, home- ja radonongelmia
Hyvin toimiva ilmanvaihto pitää rakennuksen oikeassa painesuhteessa ulkoilmaan nähden. Asuinrakennuksissa tämä tarkoittaa lievää alipainetta, tyypillisesti 2–5 pascalia. Tämä on yksi merkittävimmistä, mutta vähiten ymmärretyistä tavoista, joilla ilmanvaihto parantaa sisäilmaa.
Liian voimakas alipaine vetää epäpuhtauksia rakenteiden läpi sisätiloihin: radonia alapohjasta, mineraalivillapölyä välipohjista, hajuja viereisistä asunnoista. Ylipaine puolestaan työntää kosteaa sisäilmaa rakenteisiin ja aiheuttaa pitkällä aikavälillä kosteus- ja homevaurioita.
Radonin osalta tasapainoinen tulo- ja poistoilmanvaihto on yksi tehokkaimmista torjuntakeinoista. Hallittu alipaine yhdessä runsaan ulkoilman tuonnin kanssa laimentaa radonpitoisuuden tehokkaasti. Tarkemmin tästä mekanismista kerromme artikkelissa Ilmanvaihdon merkitys radonin torjunnassa.
4. Korvausilman hallittu tuonti vähentää vetoa ja päästölähteitä
Kun poistoilma menee ulos, jostakin pitää tulla yhtä suuri määrä korvausilmaa. Jos asunnossa ei ole hallittua tuloilmaa, korvausilma tulee rakenteiden vuotokohdista, lattianurkista ja vanhoista ikkunoiden raoista. Kylmänä, vetoisena ja suodattamattomana.
Tämä ei vain heikennä viihtyisyyttä. Se kuljettaa mukanaan rakenteissa olevia epäpuhtauksia, kosteutta ja pölyä. Ilmanvaihtojärjestelmä parantaa sisäilmaa myös siinä, että se tuo korvausilman hallitusti, suodatettuna ja oikeasta paikasta — joko koneellisen tulopuolen kautta tai poistoilmajärjestelmissä karmiventtiilien välityksellä.
Karmiventtiilien valinta ja säätö vaikuttaa siihen, kuinka hyvin tämä mekanismi toimii. Aiheesta lisää artikkelissa Korvausilmaventtiili ikkunaan?.
5. Lämmöntalteenotto pitää sisäilman raikkaana ilman lämmityskustannuksia
Moni asukas tinkii ilmanvaihdosta talvella säästääkseen lämmityskuluissa, ja samalla heikentää sisäilman laatua. Tulo- ja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla (LTO) ratkaisee tämän ristiriidan: poistoilman lämpö siirretään sisään tulevaan ulkoilmaan ennen sen puhaltamista huoneisiin.
Nykyaikaiset vastavirta- ja pyörivät LTO-kennot saavuttavat suomalaisissa olosuhteissa 70–85 prosentin vuosihyötysuhteen, parhaimmillaan yli 90 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ilmanvaihtoa voi pitää täydellä tehollaan ympäri vuoden ilman, että lämmityslasku karkaa käsistä.
Tasapainoinen tulo- ja poistoilmanvaihto eliminoi myös kylmän korvausilmavedon ikkunoiden vierestä. Se parantaa lämpöviihtyvyyttä ja vähentää houkutusta peittää venttiilejä huonekaluilla tai matoilla.
Jos kotitalossa on yhä 1990-luvun tai sitä vanhempi IV-kone, parannuspotentiaali on tyypillisesti kymmenien prosenttien luokkaa. Modernisoinnin hyödyistä on koottu vertailu artikkeliin Vanhan ilmanvaihtokoneen vaihtotaulukko: tehokkuus ja säästöt.
6. Tarpeenmukainen säätö nostaa ilmamääriä silloin kun tarve on suurin
Vanhanaikainen vakionopeudella käyvä ilmanvaihto tuottaa samaa ilmamäärää riippumatta siitä, onko huoneessa kolme ihmistä ruokailemassa vai onko asunto tyhjillään. Modernit järjestelmät ovat tarpeenmukaisia.
Hiilidioksidi-, kosteus- ja liiketunnistinanturit kertovat järjestelmälle reaaliajassa, missä huoneessa on kuormitusta. Puhaltimet nostavat ilmavirtaa täsmälleen sinne, missä sitä tarvitaan. Lopputulos on kaksinkertainen parannus: ilmanvaihto vahvistuu juuri kun kuormitus on suurin, ja muuna aikana hiljainen perustaso pitää sisäilman hallinnassa minimaalisella energiankulutuksella.
Sisäilman mittaustavoista ja siitä, milloin kannattaa hankkia mittari itse ja milloin tilata ammattilainen, kerrotaan artikkelissa Sisäilmamittaus: mittauslaite postissa vai ammattilainen paikan päällä?.
7. Säännöllinen huolto ylläpitää parannuskyvyn
Ilmanvaihtojärjestelmä parantaa sisäilmaa vain niin kauan kuin sen omat osat ovat puhtaita. Tukkeutunut suodatin nostaa puhallinsähkön kulutusta, kasvattaa painehäviötä ja vähentää tuloilmaa. Likaantunut kanavisto kerää pölyä, joka voi alkaa irrota hiukkasina sisäilmaan. Likaantunut LTO-kenno menettää hyötysuhdettaan.
Toimiva huolto-ohjelma muodostuu suodatinvaihdoista 6–12 kuukauden välein (kaupunkialueella tyypillisesti puolen vuoden välein), IV-koneen sisäpuolen puhdistuksesta 1–2 vuoden välein, kanaviston puhdistuksesta tyypillisesti 5–8 vuoden välein koneellisessa järjestelmässä ja noin 10 vuoden välein painovoimaisessa. Tämän lisäksi tehdään säännöllinen ilmamäärien mittaus ja säätö.
Kanavanuohouksen alueellisista hinnoista ja pakollisuudesta on koottu opas artikkeliin Nuohous Suomessa: paljonko maksat eri alueilla ja milloin on pakollista?.
8. Oikea järjestelmävalinta määrittää parannuskyvyn ylärajan
Eri ilmanvaihtoratkaisut parantavat sisäilmaa eri tasoilla. Painovoimainen järjestelmä toimii lämpötilaeron ja tuulen varassa, eli se vaihtaa ilmaa, mutta ei suodata sitä eikä reagoi kuormitukseen. Painovoimaisen järjestelmän suorituskykyä voidaan kuitenkin parantaa kohtuullisin toimin, ja näistä on koottu ohjeet artikkeliin Painovoimaisen ilmanvaihdon tehostaminen.
Koneellinen poistoilmanvaihto puhaltaa epäpuhtaudet luotettavasti ulos, mutta korvausilma jää suodattamattomaksi ellei karmiventtiileihin asenneta erillisiä suodattimia.
Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto lämmöntalteenotolla on käytännössä ainoa ratkaisu, joka pystyy yhtä aikaa poistamaan, suodattamaan, lämmittämään ja tasapainottamaan ilmaa. Toisin sanoen se hyödyntää kaikki edellisissä kohdissa kuvatut parannusmekanismit.
Eri järjestelmien vahvuudet, heikkoudet ja soveltuvuus eri kohteisiin on käsitelty perusteellisesti artikkelissa Ilmanvaihtojärjestelmät: perusteellinen opas eri kategorioihin ja ratkaisuihin.
Yhteenveto
Ilmanvaihtojärjestelmä parantaa sisäilman laatua kahdeksalla konkreettisella mekanismilla: laimentamalla ja poistamalla kotona syntyvät epäpuhtaudet, suodattamalla ulkoilman pienhiukkaset, pitämällä rakennuksen oikeassa painesuhteessa, tuomalla korvausilman hallitusti, talteenottamalla poistoilman lämmön, säätämällä ilmamääriä tarpeen mukaan, ylläpitämällä oman puhtautensa säännöllisellä huollolla, ja viime kädessä järjestelmävalinta määrittää kuinka pitkälle näitä mekanismeja voidaan hyödyntää.
Asukkaalle tämä näkyy parempana unena, vähäisempänä oireiluna, energiansäästönä ja rakennuksen pidemmällä käyttöiällä. Investointi toimivaan ilmanvaihtoon kantaa hedelmää joka ainoa hengenveto.
Usein kysytyt kysymykset
Kuinka usein ilmanvaihtosuodattimet pitää vaihtaa?
Tyypillinen vaihtoväli on 6–12 kuukautta. Kaupunkialueella ja vilkkaiden teiden varrella suodattimet likaantuvat nopeammin ja kannattaa vaihtaa puolen vuoden välein. Käytännön mittari on suodattimen paine-ero: kun se on kaksinkertaistunut puhtaaseen verrattuna, suodatin on aika vaihtaa riippumatta siitä, montako kuukautta on kulunut.
Mikä on hyvä ilmanvaihdon hyötysuhde?
Nykyaikaisen LTO-järjestelmän vuosihyötysuhde on suomalaisessa ilmastossa tyypillisesti 70–85 prosenttia. Parhaat vastavirtakennot ylittävät 90 prosentin tason. Jos vanha kone jää alle 60 prosentin, modernisoinnilla saa merkittävää säästöä ja samalla puhtaampaa sisäilmaa.
Miten tiedän että ilmanvaihtoni toimii oikein?
Helpoin yksittäinen mittari on hiilidioksiditaso makuuhuoneessa aamuyöllä. Jos lukema pysyy alle 1 000 ppm:n, ilmanvaihto on hyvällä tasolla. Yli 1 500 ppm kertoo, että vaihtomäärä on alimitoitettu tai järjestelmä on vialla. Lopullisen kuvan antaa ilmamäärien mittaus ja IV-katsastus.
Kannattaako vanha IV-kone vaihtaa uuteen?
Useimmiten kyllä, jos kone on 1990-luvulta tai sitä vanhempi. Uusi LTO-kone tuottaa 20–40 prosentin energiansäästön lämmityskaudella, hiljaisemman käynnin ja paljon paremman suodatuksen. Takaisinmaksuaika on energiakustannuksilla mitattuna tyypillisesti 5–10 vuotta, ja sisäilman parannusvaikutus alkaa heti.
Voiko huono ilmanvaihto aiheuttaa terveysongelmia?
Kyllä. Riittämätön ilmanvaihto kerryttää hiilidioksidia, kosteutta ja kemiallisia epäpuhtauksia, ja altistaa pitkällä aikavälillä hengitystieoireille, päänsärylle, väsymykselle sekä kosteusvaurioista alkaneille mikrobiongelmille. Asumisterveysasetus 545/2015 luokittelee riittämättömän ilmanvaihdon terveydensuojelulliseksi puutteeksi.
Mikä on tarpeenmukainen ilmanvaihto?
Järjestelmä, joka säätää puhallintehoa ja huonekohtaisia ilmavirtauksia automaattisesti CO₂-, kosteus- ja liiketunnistimien lukemien perusteella. Käytännössä ilmanvaihto vahvistuu, kun tilassa on ihmisiä tai kosteutta, ja palaa hiljaiselle perustasolle muulloin. Tämä parantaa sisäilman laatua kuormitushuipuissa ja säästää sähköä muuna aikana.
WE KNOW, WE CARE & WE GET IT DONE
IVAeris Oy
010 206 3000
