Ilmanvaihdon merkitys homeitiöiden leviämisen ehkäisyssä
- Mikael Denut
- 24.3.2023
- 9 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 18.5.
Homeitiöt liikkuvat ilmassa siellä, missä ilma liikkuu. Aspergillus, Cladosporium, Penicillium ja Stachybotrys vapauttavat itiöitä jatkuvasti, kun kosteusvaurio tarjoaa kasvualustan. Kosteusvaurion rihmasto vapauttaa itiöitä jatkuvasti, ja niiden hidas asettumisnopeus pitää ne kelluvana sisäilmassa tyypillisesti tuntien ajan ennen kuin ne laskeutuvat. Sillä välin ne hengitetään keuhkoihin tai imeytyvät ilmanvaihtokanavistoon.
Ilmanvaihto on rakennuksen päätyökalu sille, mihin nämä itiöt menevät. Oikein säädetty järjestelmä laimentaa pitoisuuksia, ohjaa itiöt ulos suodatuksen ja paine-erojen kautta, ja pitää pinnat niin kuivina, että uutta kasvua ei synny. Väärin säädetty tai laiminlyöty järjestelmä tekee päinvastoin: vetää itiöitä rakenteista oleskelutiloihin, jättää kosteuden kuivumatta ja levittää saastuneen ilman kanavakerroksessa koko asuntoon.
Tässä artikkelissa käymme läpi viralliset raja-arvot (Asumisterveysasetus 545/2015, Sisäilmastoluokitus 2018, ISO 16890, WHO Indoor Air Quality Guidelines: Dampness and Mould 2009, Käypä hoito 2017 (Kosteus- ja homevaurioista oireileva potilas), THL sisäilma), keskeiset mekanismit ja konkreettiset toimenpiteet, joilla rakennuksen ilmanvaihto pysäyttää homeitiöiden leviämisen niissä asunnoissa ja taloyhtiöissä, joissa kosteus- tai homevaurio on jo todettu tai epäilty.
Homeitiöt: mistä ne tulevat ja mitä ne ovat
Homeitiöt ovat sienten lisääntymissoluja. Niitä syntyy, kun rihmasto kasvaa orgaanisella materiaalilla tarpeeksi kauan kosteissa olosuhteissa. Itiön koko vaihtelee lajin mukaan, mutta valtaosa kotien ja taloyhtiöiden rakennusperäisistä homeista tuottaa hiukkasia kokoalueella 2-20 µm. Alapäästään tämä on lähellä pienhiukkasten PM2,5-PM10 -kokoluokkaa ja yläpäästään koivun siitepölyn suuruusluokkaa. Tämä tarkoittaa, että itiöt eivät yleensä jää keuhkojen alveoleihin yhtä syvälle kuin liikenteen savukaasut, mutta ne tunkeutuvat keuhkoputkiin ja voivat laukaista astma- ja allergiaoireet.
Itiöiden lähteet sisätilassa ovat lähes aina kosteusvaurioita. Märkä kipsilevy, vanha vesivahinko alapohjassa, tiivistynyt kosteus kylmäsillassa, kondensoitunut höyrynsulun takaa, vuotanut viemäri tai puutteellisesti tuulettuva ryömintätila. Toinen lähde on ulkoilma: erityisesti elo-syyskuussa Suomessa Cladosporium ja Alternaria leviävät pelloilta ja lehtikariketta hajottavista pinnoista, ja niiden pitoisuus sisätiloissa nousee, jos tuloilman suodatus on alimitoitettu.
Eri lajien tunnistaminen on diagnostisesti tärkeää, koska osa lajeista (esim. Stachybotrys chartarum, musta home) on indikaattori pitkäaikaisesta märkyydestä, kun taas Aspergillus- ja Penicillium-lajien runsas esiintyminen voi kertoa siitä, että sisätilassa on jatkuva mikrobikuorma. Sisäilman hometutkimus Andersen-keräimellä on yksi yleisimmistä tavoista saada ilmanäytteestä laji- ja pitoisuustasoinen vastaus.
Tyypilliset sisätilojen mikrobit, niiden lähteet ja kokoluokat
Laji | Tyypillinen lähde sisätilassa | Itiön koko (µm) | Indikaatio |
Cladosporium spp. | Ulkoilma, ikkunatiivisteet, kylmäsillat | 3-10 | Lievä, yleisin sisätilassa kesällä |
Aspergillus spp. | Pöly, kuivuvat orgaaniset aineet, vanhat eristeet | 2-5 | Astmariski, joillakin lajeilla mykotoksiinit |
Penicillium spp. | Kostuneet rakennusmateriaalit, kellarit, ruoka | 2-5 | Vahvistunut sisäilmaongelma |
Stachybotrys chartarum | Pitkäaikainen vesivuoto, märkä selluloosa | leveys 4-5, pituus 7-12 | Vakava, pitkäkestoinen kosteusvaurio |
Alternaria spp. | Ulkoilma syksyllä, kylpyhuoneet | 20-50 (monisoluiset) | Voimakas allergeeni |
Aktinobakteerit | Pitkään märkä kivipohjainen rakenne | 0,8-2 (solut) | Indikaattori syvälle edenneestä vauriosta |
Lähteet: WHO Indoor Air Quality Guidelines: Dampness and Mould 2009; Asumisterveysasetus 545/2015 toimenpiderajat mikrobeille; THL Sisäilmasta sairastumisen tutkimus.
Miten ilmanvaihto vaikuttaa homeitiöiden leviämiseen
Rakennuksen ilmanvaihto vaikuttaa homeitiöiden leviämiseen viidellä tavalla samanaikaisesti. Ne eivät ole vaihtoehtoisia, vaan kaikki viisi pitää olla kunnossa, jotta järjestelmä todella vähentää altistusta. Yhden mekanismin pettäminen riittää, että hyvin huollettukin järjestelmä levittää itiöitä.
Tuloilman suodatus. Estää ulkoilman itiöiden pääsyn sisään. ISO 16890 ePM1 50 % -luokka (vanha F7) on vakio asuintaloihin pääkaupunkiseudulla.
Ilmanvaihtokerroin. Riittävä ilmanvaihto laimentaa sisäilmassa olevia itiöitä. Asunnoissa minimivaatimus on YM 1009/2017 mukaan 0,5 1/h tai 18 dm³/s/asunto.
Paine-erot. Asunto pidetään 0...-10 Pa alipaineisena ulkoilmaan. Märkätilat ja keittiö pidetään muihin huoneisiin nähden alipaineisina. Sisällä syntyneet itiöt kulkevat kohti poistoa.
Kosteudenhallinta. Poistoilmanvaihto vie kosteuden ulos kylpyhuoneesta, keittiöstä ja vaatehuoltohuoneesta. Pinta-RH pidetään turvavyöhykkeessä, jolloin uutta kasvua ei käynnisty.
Kanavien sisäisen pinnan puhtaus. Likainen poistokanava on itiöiden ja mikrobikuormien varasto. P1- ja P2-puhtausluokkien raja-arvot määrittävät, milloin puhdistus tehdään.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että koneellisen tulo-poisto-ilmanvaihdon (LTO) järjestelmässä tuloilma puhdistetaan ePM1-luokan suodattimella ja jaetaan oleskelutiloihin (olohuone, makuuhuone). Poistoilma otetaan märkätiloista ja keittiöstä. Ilman virtaussuunta on aina kuivasta tilasta kosteaan, ei toisinpäin. Painovoimaisessa järjestelmässä mekanismi on heikompi mutta yhä toimiva, jos venttiilit ovat auki ja huippuimuri toimii: lämmin sisäilma nousee piippumaisesti ulos ja vetää korvausilmaa sisään tuloventtiilien kautta.
Mikä järjestelmä rakennuksessasi on käytössä ja vaikuttaako se itiöiden hallintaan, kannattaa selvittää järjestelmällisesti. Ilmanvaihtojärjestelmät: perusteellinen opas kertoo, miten painovoimainen, koneellinen poisto ja tulo-poisto-järjestelmät eroavat homeitiöiden hallinnan kannalta.
Suodatus on tärkein este sisäilman homeitiöille
Asuintalon tuloilman suodatin määrittää, kuinka paljon ulkoilman homeitiöitä, siitepölyä ja pienhiukkasia pääsee sisään. Suodattimet luokitellaan nykyisin standardin ISO 16890 mukaan. Vanha EN 779 -standardi (G4, M5, F7, F9 -luokat) korvautui ePM-luokituksella 1.7.2018. Uusi standardi mittaa erotusasteen oikealla ulkoilman hiukkasjakaumalla, ei testilaboratorion aerosolilla, ja se ilmoittaa erotusasteen erikseen ePM10-, ePM2,5- ja ePM1-hiukkasille.
Homeitiöiden kokoluokassa 2-20 µm ePM1-luokan suodatin pysäyttää käytännössä kaikki ehjät itiöt. Pienemmät solunosaset (alle 1 µm) vaativat HEPA-luokan suodatuksen, mikä kannattaa tehdä siirrettävällä ilmanpuhdistimella oleskelutilassa, ei kanavassa. Suodattimen tehtävä on selkeä: estää ulkoilman saasteiden pääsy sisään ja samalla suojella ilmanvaihtokoneen LTO-kennoa likaantumiselta.
Suodatinluokkasuositus homeitiöiden torjuntaan
Tilanne | Tuloilmaluokka | Esisuodatin | Hienosuodatin | Vaihtoväli |
Asuintalo, ODA 2 (Helsinki) | SUP 2 (S2-luokka) | ePM10 50 % (M5) | ePM1 50 % (F7) | 6 kk: kevät + syksy |
Asuintalo, vilkas tie alle 300 m | SUP 2 | ePM10 50 % | ePM1 80 % (F9) | 4 kk: 3 x vuosi |
S1-luokka, allergikot, astmaatikot | SUP 1 | ePM2,5 65 % | ePM1 80 % | 4 kk + HEPA-puhdistin |
Vahvistettu sisäilmaongelma korjauksen aikana | SUP 1 | ePM10 60 % | ePM1 80 % + HEPA H13 -alipaineistus | Kuukausittain seuraten paine-eroa |
Pelkkä poistoilmanvaihto (ei tuloa) | Ei tuloilmasuodatusta | - | Korvausilmaventtiili + ulkoseinäsuodatin (vapaaehtoinen) | 12 kk |
Lähteet: SFS-EN ISO 16890-1:2016; Sisäilmastoluokitus 2018 (RT 07-11299) Taulukko 2.4.5 ja 2.4.6; LVI 05-10627 ODA/SUP-yhdistelmätaulukot.
Käytännön nyrkkisääntö: jos asuintaloon vaihdetaan suodattimet vain kerran vuodessa, ne ovat keväällä jo niin kuormittuneet, että erotusaste on pudonnut ja paine-ero noussut. Tämä ohjaa puhaltimen nostamaan kierroksia, mikä vetää itiöitä myös vuotokohdista. Aerikseen jokainen asiakas saa suodattimet vuosihuoltoon kaupan päälle, koska ilmanvaihdon suodatinvaihto on niin keskeinen perustyö.
Suodatin estää ulkoilman itiöt. Jos kanavisto on sisältä likainen, mikrobikuorma on jo sisällä eikä suodatin auta. Kanavien mekaaninen puhdistus ja LTO-kennon puhdistus poistavat itiövaraston:
Kosteudenhallinta - homeen polttoaine pois pinnoilta
Homeitiöt eivät kasva ilmasta. Ne kasvavat märistä materiaaleista. Asumisterveysasetus 545/2015 määrittelee homekasvun toimenpiderajaksi tilanteen, jossa pinnan suhteellinen kosteus on yli 85 % ja lämpötila yli +5 °C jatkuvasti noin kahden viikon ajan, kun materiaalissa on orgaanista ravintoa. Tämä on virallinen kynnys, mutta käytännössä kasvua voi käynnistyä jo 70-80 % RH:ssa, jos lämpötila on optimaalinen +20-30 °C ja ravintoa on runsaasti.
Asunnon ilman RH on eri asia kuin pinnan RH. Ilman RH 50 % voi tarkoittaa, että kylmäsillan pinnalla RH on 90 %, koska kylmemmässä pinnassa sama vesimäärä on suhteellisesti enemmän. Tämän takia kosteusvaurio voi syntyä myös silloin, kun asunnon ilma tuntuu kuivalta - kondensoituminen kylmiin pintoihin riittää. Ilmanvaihto vaikuttaa molempiin: poistaa kosteus oleskelutiloista ennen kuin se ehtii tiivistyä, ja pitää ulkovaipan lämpötilaerot pieninä riittävällä lämmityksellä.
Pinnan RH ja homeen kasvun kynnykset
Pinta-RH | Tilanne | Kasvun aikaikkuna | Toimenpide |
alle 65 % | Turvallinen, sisäilman tavoitevyöhyke | Ei kasvua | Ei toimenpiteitä |
65-75 % | Kohonnut, varoituskynnys | Kuukausia | Tarkkaile, vähennä kosteuslähteitä |
75-85 % | Kasvun käynnistymisalue | 2-8 viikkoa | Korjaa ilmanvaihto + kosteuslähde, mittaa kosteus pinnasta |
yli 85 % | Asetuksen toimenpideraja | 2 viikkoa | Aloita kosteusvaurion korjaus, hometutkimus |
yli 95 % | Märkä pinta, Stachybotrys-riski | Päiviä | Rakenteen avaaminen ja kuivaus |
Lähteet: Asumisterveysasetus 545/2015 § 20 mikrobit; Ympäristöopas 2016 Kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus; Käypä hoito 2017 Kosteus- ja homevaurioiden terveysvaikutukset.
Jos epäilet kosteusvauriota seinässä, lattiassa tai kylpyhuoneen pintarakenteessa, kevyt pintakosteuskartoitus rakenteita rikkomatta on edullisin ensiarvio:
Painesuhteet määräävät, mihin itiöt menevät
Ilmanvaihtokone vaikuttaa rakennuksen painetasapainoon. Jos poistopuhallin pyörii nopeammin kuin tuloilmapuhallin, asunto on alipaineinen ulkoilmaan. Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveyden ohjearvot (2009, Leivo 2015) suosittelevat:
Ilmanvaihtotyyppi | Paine-ero ulkoilmaan | Paine-ero porraskäytävään |
Painovoimainen | 0 ... -5 Pa | noin 0 Pa |
Koneellinen poisto | -5 ... -20 Pa | 0 ... -5 Pa |
Koneellinen tulo-poisto (LTO) | 0 ... -2 Pa | noin 0 Pa |
Liiallinen alipaine (alle -20 Pa) imee korvausilmaa vuotokohtien kautta - höyrynsulun aukoista, ikkunatiivisteistä, sähkörasioista. Tämä tarkoittaa, että jos eristekerroksessa on mikrobikasvustoa, ylialipaine voi vetää itiöitä oleskelutiloihin. Vastaavasti liiallinen ylipaine (yli +5 Pa) työntää sisäilman kosteuden rakenteisiin, missä se voi tiivistyä kylmemmillä alueilla ja käynnistää uuden kosteusvaurion. Leivo et al. 2015 -tutkimuksessa 152 asunnosta 36 % ylitti -20 Pa rajan, mikä kertoo, että ongelma on yleinen.
Vanhoissa kerrostaloissa painovoimainen järjestelmä on ehjä järjestelmä, kun venttiilit ovat auki. Ongelma syntyy, kun asukas tukkii korvausilmaventtiilin esim. vedontunteen takia. Silloin koko asunto vetää korvausilmaa läpivientien ja portaikon kautta, mikä levittää naapurihuoneiston kosteusongelmaa omaan asuntoon. Korvausilmaventtiili ikkunaan -ratkaisu palauttaa hallitun virtausreitin.
Jos painesuhteet, vetoisuus tai jatkuva tunkkaisuus eivät selity yhdellä ilmiöllä, kohdennettu ongelmaselvitys mittaa ilmavirrat, paine-erot ja paljastaa juurisyyn:
Huollon ja puhdistuksen rooli itiöiden hallinnassa
Suodatin, kanavisto ja ilmanvaihtokone ovat huollettavia järjestelmiä. Ilman huoltoa niiden suorituskyky heikkenee tasaisesti, ja jossain vaiheessa järjestelmä alkaa levittää itiöitä laimentamisen sijaan. Suodattimet vaihdetaan Suomessa vähintään kaksi kertaa vuodessa (kevät + syksy), useammin allergikoiden taloissa tai vilkkaiden teiden lähellä. Tämä on alan vakiintunut taso, ei valinnainen suositus.
Kanaviston puhdistus tehdään tarpeen mukaan. Sisäilmastoluokitus 2018 määrittelee P1- ja P2-puhtausluokat: P1 vaatii pintapölyä keskimäärin alle 0,7 g/m², P2 alle 2,5 g/m². Vanhojen järjestelmien käytössä olevat rajat ovat lievemmät (P1v 2,5 g/m², P2v 5 g/m²). Käytännön puhdistusvälit asuintaloihin ovat 5-10 vuotta koneellisessa järjestelmässä ja 10-15 vuotta painovoimaisessa. Asuinrakennusten kanavapuhdistus ei ole lakisääteinen - SM-asetus 802/2001 on kumottu - vaan se perustuu alan käytäntöön ja tarvearvioon. Rasvakanavien vuosittainen puhdistus ammattikeittiöissä on edelleen lakisääteinen (Pelastuslaki 379/2011).
Mikrobikuorma kanavassa ei välttämättä näy pintapölyn määrässä. Jos kosteusvaurio on todettu tai järjestelmässä on ollut vesivuoto, kanaviston mekaaninen puhdistus ja LTO-kennon puhdistus ovat sisäilman palauttamisen kannalta välttämättömiä, vaikka pintapöly olisi alle P1v-rajan. Lisätietoa tästä artikkelissa ilmanvaihtokanavien puhdistus - kuinka usein ja miksi. Mahdolliset desinfiointitarjoukset kannattaa lukea kriittisesti: ilmanvaihtokanavien desinfiointi on huijaus purkaa myytin.
Miten toimit, jos epäilet hometta
Etenemisjärjestys on tärkeä, jotta et tee turhia investointeja tai jätä juurisyytä korjaamatta. Seuraavat vaiheet kattavat sekä asunnonomistajat että taloyhtiöiden hallitukset, joilla on epäily kosteusvauriosta:
Aistinvarainen havainnointi. Onko hajua? Onko näkyviä tummumia, värimuutoksia, kuoriutuneita pinnoitteita? Tiivistyykö ikkunoihin vettä?
Lähteen rajaus pintakosteuskartoituksella. Selvitä rakenteita rikkomatta, onko kosteutta seinissä, lattiassa, kylpyhuoneen takana. Jos kartoituksessa löytyy poikkeamia, jatka rakennetutkimukseen.
Ilmanvaihdon toimivuuden arviointi. Mittaa ilmavirrat, paine-erot ja katselmoi suodattimien kunto. Ilmanvaihdon katsastus tai katselmus paljastaa, toimiiko järjestelmä suunnitellulla tavalla.
Hometutkimus ilmanäytteellä. Andersen-keräin laboratorioanalyysillä antaa kvantitatiivisen kuvan itiöpitoisuudesta ja lajistosta. Tämä on dokumentoitu tulos taloyhtiölle, vakuutusyhtiölle tai asuntokauppaan.
Korjausvaihe. Korjaa kosteuslähde, kuivata rakenne, vaihda pilaantuneet materiaalit, alipaineista korjausalue HEPA H13 -suodatuksella. Älä avaa rakennetta ilman alipaineistusta - itiöt leviävät muuten muihin huoneisiin.
Loppupuhdistus ja todennus. Puhdista ilmanvaihtokanavisto ja LTO-kenno korjauksen jälkeen. Toista hometutkimus, jotta saadaan dokumentti siitä, että sisäilma on palannut normaalitasolle.
Yksi tärkein neuvo: älä jätä rakennetta märkänä "odottamaan kesää". Kahdessa viikossa pinnan RH yli 85 % ja yli +5 °C riittää käynnistämään homeen kasvun. Aktiivinen kuivatus on aina edullisempaa kuin myöhempi mikrobikorjaus.
Hometutkimus laboratorioanalyysillä on tärkein yksittäinen palvelu, kun haluat tieteellisen varmuuden siitä, onko sisäilmassa homeitiöitä:
Jos sisäilmaongelma ei kohdistu vain homeeseen vaan haluat laajemman kuvan (radon, CO₂, VOC, kosteus, lämpötila), viikon mittausjakso antaa kokonaiskuvan:
Taloyhtiöille ja kiinteistönomistajille koko järjestelmän kattava katsastus dokumentoi suunnittelun, toiminnan ja puutteet sekä antaa korjaussuositukset:
Usein kysytyt kysymykset
Miten tunnistan hometalon hajusta?
Maakellarimainen, multainen tai mätä haju, joka voimistuu, kun asunto on suljettuna ja heikkenee tuulettamalla, viittaa mikrobiperäisiin haihtuviin yhdisteisiin (MVOC). Haju voi olla peräisin myös pesukoneen viemäristä, kuivuneesta vesilukosta tai vanhasta matosta - näiden poissulkeminen ennen homediagnoosia on tärkeää. Jos haju jää tuulettamisen jälkeen tunnin sisällä, kosteusvaurion mahdollisuus on todellinen ja kannattaa tehdä pintakosteuskartoitus.
Riittääkö tehostettu ilmanvaihto homevaurion korjaamiseksi?
Ei. Ilmanvaihto vähentää altistusta ja estää uuden vaurion syntyä, mutta se ei korjaa olemassa olevaa rihmastoa. WHO Indoor Air Quality Guidelines 2009 -ohje on yksiselitteinen: kosteus- ja homelähde on korjattava itse, muuten ongelma jatkuu. Ilmanvaihdon tehostaminen ennen korjausta voi joissain tapauksissa jopa pahentaa tilannetta levittämällä itiöitä laajemmalle, jos paine-erot ohjaavat virtauksen väärin.
Kuinka usein hometaloissa pitää puhdistaa kanavisto?
Vahvistetun kosteusvaurion korjauksen jälkeen kanavisto puhdistetaan aina, vaikka pintapöly olisi näennäisesti normaalia. Korjauspölyt ja mahdolliset itiöjäämät kuljetetaan pois mekaanisella harjauksella ja alipaineistuksella. Jatkossa tällaisessa kohteessa kannattaa puhdistaa 3-5 vuoden välein, ja seurata samalla suodattimien kuormittumista paine-eromittarilla, joka voi kertoa, jos järjestelmä alkaa uudelleen kerätä kuormitusta.
Mikä on RH-raja-arvo, jonka ylittyessä homeitiöt alkavat itää?
Asumisterveysasetuksen 545/2015 toimenpideraja on 85 % pinnan RH, yli +5 °C ja noin 2 viikon altistus. Tämä on kynnysarvo viranomaisten toimenpidekäytäntöön. Käytännössä Aspergillus- ja Penicillium-lajit voivat itää jo 75-80 % RH:ssa, jos lämpötila on optimaalinen ja ravintoa runsaasti. Asunnon ilman RH:n tavoite on 30-55 % - tällöin pinta-RH pysyy turvallisella tasolla myös kylmemmillä alueilla.
Miksi sisäilmamittaus ei aina löydä hometta, vaikka oireet ovat selviä?
Ilmanvaihdon kautta itiöitä ja MVOC-yhdisteitä laimentuu, ja yksittäinen lyhyt mittaus saattaa ajoittua hetkeen, jolloin pitoisuus on alhainen. Tämän takia viikon jatkuva mittausjakso antaa luotettavamman kuvan kuin yksittäinen näyte. Lisäksi mikrobit voivat kasvaa paikoissa, joista itiöt eivät pääse ilmaan kuin tiettyinä hetkinä (esim. rakennetta liikutettaessa, paine-eron muuttuessa). Andersen-keräin laboratorioanalyysillä on herkkä tunnistamaan myös pienemmät pitoisuudet, ja Aktinobakteerien löytyminen on aina merkki syvälle edenneestä vauriosta, vaikka itse itiöpitoisuus olisi maltillinen.
Voinko luottaa siihen, että uudisrakennus on homevapaa?
Uudisrakennuksissa on yhä yleistä, että suodattimet asennetaan vasta käyttöönotossa, jolloin rakennusvaiheen pölyt ja mahdollinen kosteusrasitus ovat ehtineet kerääntyä kanavistoon. P1-puhtausluokan vaatimukset (LVI 39-10409, Sisäilmastoluokitus 2018) edellyttävät kanaviston puhtauden tarkastuksen ennen luovutusta. Jos puhtauspöytäkirjaa ei ole, järjestelmä ei ole P1-vaatimusten mukainen. Pyydä se aina urakoitsijalta vastaanoton yhteydessä. Lisäksi ensimmäisten käyttökuukausien aikana on suositeltavaa vaihtaa karkeasuodatin tihennetysti, koska rakennuspöly täyttää sen nopeammin kuin normaalikäytössä.
Miten asunnonomistaja voi seurata itse, onko ilmanvaihto kunnossa?
Kolme tarkkailtavaa: (1) ikkunoiden tiivistyminen - jos ikkunan sisäpintaan tiivistyy vettä useammin kuin pari kertaa kuussa, sisäilman RH on liian korkea ja ilmanvaihto ei poista riittävästi kosteutta. (2) tunkkainen sisäilma aamulla - viittaa riittämättömään ilmanvaihtokertoimeen. (3) vetoisuus ilman avointa ikkunaa - viittaa joko liialliseen alipaineeseen tai vuotokohtaan ulkovaipassa. Helppo lisätyökalu on edullinen CO₂-mittari makuuhuoneeseen: hyvin toimivassa ilmanvaihdossa CO₂ pysyy alle 1200 ppm yön aikana. Yli 1500 ppm voi olla merkki siitä, että ilmanvaihtoa tarvitsisi tehostaa tai tarkastaa.
Yhteenveto: viisi käytännön askelta
Homeitiöiden leviämisen ehkäisy on järjestelmäkysymys, ei yksittäinen toimenpide. Viisi konkreettista askelta, joilla aloitat:
Korjaa kosteuslähde ensin. Ilman lähde-eristystä mikään suodatin tai ilmanvaihto ei pidemmän päälle riitä.
Vaihda tuloilmasuodatin ePM1 50 % -luokkaan. Tee se kahdesti vuodessa, allergikoissa neljästi.
Pidä märkätilat alipaineisina. Tarkasta kylpyhuoneen poiston toiminta säännöllisesti.
Mittaa ilmavirrat ja paine-erot. Säädä tavoitteeseen 0 ... -10 Pa ulkoilmaan.
Puhdista kanavisto kosteusvaurion korjauksen jälkeen. Riippumatta siitä, onko pintapöly P1-tason rajoissa.
Tämä yhdistelmä vie sisäilman homeitiöpitoisuudet tasolle, jolla normaalit asukkaat eivät altistu jokapäiväisessä elämässään. Allergikoille ja astmaatikoille kannattaa lisäksi harkita siirrettävää HEPA H13 -ilmanpuhdistinta makuuhuoneeseen.
WE KNOW, WE CARE & WE GET IT DONE
IVAeris Oy
010 206 3000
