Ilmanvaihdon merkitys paloturvallisuudessa
- Mikael Denut
- 15.3.2023
- 7 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 17.5.
Ilmanvaihdolla on rakennuksen paloturvallisuudessa kaksoisrooli. Kanavisto voi levittää tulta ja savukaasuja huoneistosta toiseen, jos se on suunniteltu, asennettu tai huollettu väärin. Toisaalta sama järjestelmä toimii oikein rakennettuna aktiivisena suojana: palopellit eristävät palo-osastot, paloeristys hidastaa lämmön johtumista ja savunpoisto avaa pelastusreitin porrashuoneeseen.
Tässä artikkelissa käymme läpi, miten ilmanvaihdon paloturvallisuus rakentuu suomalaisessa kerrostalossa ja ammattikeittiössä, mitä lainsäädäntö vaatii ja mistä taloyhtiön hallituksen tai isännöitsijän kannattaa aloittaa. Sisältö perustuu voimassa olevaan ympäristöministeriön asetukseen 848/2017 sekä keskeisiin standardeihin SFS-EN 1366-2, SFS-EN 15650 ja SFS-EN 13501-3.
Ilmanvaihdon kaksoisrooli paloturvallisuudessa
Passiivisena riskinä kanavisto on potentiaalinen palon ja savukaasun leviämisreitti. Yhteinen poistokanava, joka kerää ilmaa kymmenestä huoneistosta, on samalla mahdollinen savutie kymmeneen huoneistoon. Tämä on syy siihen, miksi jokainen palo-osaston rajan ylittävä kanava vaatii joko palopellin tai sertifioidun palonkestävän eristysjärjestelmän.
Aktiivisena suojana sama järjestelmä rajoittaa palon leviämistä, ohjaa savukaasut hallitusti ulos ja pitää poistumisreitit savuttomina. Kun ilmanvaihto suunnitellaan paloturvallisesti, se ei pelkästään täytä määräyksiä vaan ostaa pelastuslaitokselle aikaa ja taloyhtiön asukkaille turvallisemman poistumismahdollisuuden.
Kuva 1. Kerrostalossa jokainen huoneisto on oma palo-osastonsa ja porrashuone on omansa. Kun yhteinen tulo- tai poistokanava lävistää osastoivan rakenteen, kohtaan tarvitaan palopelti tai paloeristetty kanavarakenne.
Lainsäädäntö ohjaa: YM 848/2017 korvasi E1:n vuonna 2018
Suomessa rakennusten paloturvallisuuden perusta on ympäristöministeriön asetus 848/2017 rakennusten paloturvallisuudesta. Se astui voimaan 1.1.2018 ja korvasi uudisrakentamisessa Suomen rakentamismääräyskokoelman E1-osan (2011). E1 jää edelleen voimaan vanhoille rakennuksille ja lupavaiheessa olleille hankkeille, joten kentällä molemmat ohjeet ovat käytössä rinnakkain.
Ilmanvaihdon kannalta keskeiset velvoitteet ovat samat molemmissa: kanaviston rakennusaineen on yleensä oltava vähintään A2-s1, d0 -luokan tarviketta, palo-osaston rajalla on käytettävä palopeltiä tai vastaavaa ratkaisua, ja kanavat on voitava puhdistaa. Tämän päälle Pelastuslaki 379/2011 velvoittaa kiinteistön omistajaa pitämään paloturvallisuuslaitteet toimintakuntoisina, mikä koskee suoraan palopeltejä, savunpoistoluukkuja ja savunpoistopuhaltimia.
YM 848/2017 - rakennusten paloturvallisuusasetus, voimassa uudisrakennuksille 1.1.2018 alkaen
E1 (2011) - Suomen rakentamismääräyskokoelma, voimassa vanhoille rakennuksille
Pelastuslaki 379/2011 - omistajan velvollisuus pitää paloturvallisuuslaitteet toimintakuntoisina
SFS-EN 1366-2 - palopeltien palonkestävyyden testausmenetelmä
SFS-EN 15650 - palopellin tuotestandardi ja CE-merkinnän perusta
SFS-EN 13501-3 - palonkestoluokitukset (EI, E, S) ilmanvaihdon tuotteille
LVI 04-10411 - ilmastointitöiden ohjekortti, asennusvaiheen vastuut
Suomen Palokatkoyhdistys ja palokatkoja koskevat RT-ohjekortit - palokatkojen ja läpivientien suunnitteluohjeet
Palopellit ovat ilmanvaihdon paloturvallisuus ensisijaisena ratkaisuna
Palopelti on automaattisesti sulkeutuva komponentti, joka asennetaan kanavan ja palo-osastoivan rakenteen kohtaamiseen. Normaalitilanteessa pelti on auki ja ilmavirta kulkee esteettä. Kun kanavassa kulkevien savukaasujen lämpötila ylittää sulakkeen toimintarajan, sulake katkeaa ja jousivoima sulkee pellin omavoimaisesti.
Yleisin sulakelämpötila on +72 C, mutta valmistajalla on käytössä myös +50 C, +95 C ja +141 C riippuen kohteesta (esimerkiksi savunpoistokanavat tai kuumat poistot vaativat korkeammin laukeavan sulakkeen). Pelti sulkeutuu valmistajan ilmoittamassa ajassa, yleensä muutamassa sekunnissa laukaisun jälkeen.
Kuva 2. Palopelti normaalikäytössä (vasen) ja palotilanteessa (oikea). Termisesti laukeava sulake vapauttaa esijännitetyn jousen, joka sulkee pellin ja eristää osastot toisistaan.
Palonkestoluokat EI 30, EI 60, EI 90 ja EI 120
Standardi SFS-EN 13501-3 määrittelee palonkestoluokitukset ilmanvaihtotuotteille. Tunnus EI tarkoittaa, että rakenne säilyttää sekä eristävyyden (I, insulation) että tiiveyden (E, integrity) ilmoitetun ajan minuuteissa. Jos pelti tai eristys täyttää vain tiiveysvaatimuksen, tunnus on E ilman I-kirjainta.
Taulukko 1. Tyypilliset palonkestoluokat ja niiden sovellutus suomalaisessa rakennuskannassa.
EI 30 (30 min): P3-luokan pientalo ja asuinrakennuksen 1-2 kerroksen osastot. Esimerkiksi EI 30 -pelti tai vastaava sertifioitu paloeristysratkaisu; tarkat eristyspaksuudet määräytyvät valmistajan testatun järjestelmän mukaan.
EI 60 (60 min): P1- tai P2-luokan kerrostalo, asuinhuoneistojen rajat ja kellaritilat. Esimerkiksi EI 60 -pelti tai vastaava sertifioitu paloeristysratkaisu suojapellityksinään.
EI 90 (90 min): Hoitolaitokset, palokuorma 600-1200 MJ/m2 ja suuremmat majoitustilat. Vaatimukset voivat nousta esimerkiksi EI 60-90 -tasolle kohteen tyypin mukaan.
EI 120 (120 min): Korkeat tornitalot, palokuorma yli 1200 MJ/m2 ja vaativimmat erityiskohteet, kuten sairaalat. Vaatimukset voivat nousta esimerkiksi EI 90-120 -tasolle, sertifioidulla järjestelmällä ja läpivientien tiivistyksellä.
Tarkka vaatimus määräytyy YM 848/2017 mukaan käyttötapaluokan, rakennustyypin (P1/P2/P3) ja palokuorman perusteella.
Testaus ja CE-merkintä: SFS-EN 1366-2 ja SFS-EN 15650
Palopellin palonkestävyys testataan standardin SFS-EN 1366-2 mukaisesti virallisessa testauslaboratoriossa. Standardi määrittelee koe-uunin lämpötilaprofiilin (paloaltistuskäyrä), pellin asennustavan ja hyväksymiskriteerit. Tuotestandardi SFS-EN 15650 on harmonisoitu eurooppalainen standardi, jonka perusteella valmistaja antaa CE-merkinnän ja suoritustasoilmoituksen (DoP).
Käytännössä tämä tarkoittaa, että jokaisesta uudesta asennetusta palopellistä on löydyttävä CE-merkintä ja suoritustasoilmoitus, joka kertoo palonkestoluokan (esimerkiksi EI 60 S) ja sallitut asennustavat. Asennusvaiheen luovutusaineistoon kuuluu palopellin asennustodistus, josta selviää sijainti, valmistaja, malli, palonkestoluokka, testausstandardi ja asennuspäivä.
Kanaviston paloeristys palopellin sijasta
Aina palopelti ei ole järkevin ratkaisu. Saneerauskohteissa, joissa kanavaa ei voida katkaista, tai pitkillä kanavavedoilla osastoinnin yli käytetään palonkestävää paloeristystä. Ratkaisu perustuu siihen, että kanavan ulkopuolelle rakennetaan kerroksellinen eristys, joka pitää sekä kanavan että viereisten rakenteiden lämpötilan riittävän alhaisena halutun ajan.
Tyypillinen rakenne sisältää sisemmän A2-s1, d0 -luokan teräskanavan, palonkestävän mineraalivillaeristyksen (esimerkiksi 60-100 mm tiheydeltä noin 100 kg/m3) ja suojapellityksen. Järjestelmän on oltava sertifioitu kokonaisuus: yksittäisten villan ja pellin yhdistelmä ei riitä, vaan käytettävän tuotteen on löydyttävä valmistajan testaamasta hyväksyttyjen ratkaisujen luettelosta.
Kuva 3. Paloeristetty kanava poikkileikkauksena ja pitkittäisleikkauksena. Eriste jatkuu yli osastorajan ja kohdistettuun palokatkoon liittyy tiivistys, joka estää savukaasujen ohivirtauksen.
Paloeristys on usein järkevin valinta savunpoistokanaville, kun pelti ei saa sulkeutua palotilanteessa, sekä erityisesti porrashuoneeseen vedettäville kanaville. Suunnitteluvaiheessa kannattaa tilata tekninen konsultointi: ratkaisu vaikuttaa kanavan halkaisijaan, kannakointiin ja tilantarpeeseen, ja virheellinen valinta voi myöhemmin estää järjestelmän puhdistettavuuden.
Savunpoisto, kun palo on jo syttynyt
Savunpoiston tarkoitus on poistaa savua ja lämpöä uloskäytäviltä, kellareista ja porrashuoneista, jotta poistuminen ja sammutustoimet voivat tapahtua hallitusti. YM 848/2017 ja vanha E1 määrittelevät tilakohtaiset vaatimukset, ja TalotekniikkaRYL 2002 G3114 sekä G7920 antavat tekniset suoritusvaatimukset itse laitteille.
Savunpoistopuhaltimen tulee kestää 350 C yhden tunnin ajan (TalotekniikkaRYL 2002 G3114), tai vaihtoehtoisesti 300 C 1 h tai 200 C 0,5 h viranomaisen hyväksynnällä. Savunpoistokanavien kannakkeiden on omat vaatimuksensa: vähintään EI 60 kannakoinnin kannakkeissa (G3300.12). Savunpoistoluukut taas kuuluvat G7920-kohtaan, ja molempien sähköistys ja paloilmoitinkytkentä noudattavat H3021.13 ja H3021.14 -kohtia.
Kuva 4. Vaativammassa savunpoistoratkaisussa hätätilanteessa normaali ilmanvaihto pysäytetään, savunpoistopuhallin imee savukaasut katon kautta ulos ja porrashuonetta paineistetaan korvausilmalla. Tyypillinen asuinkerrostalo selviää yksinkertaisemmalla savunpoistoluukku- tai -ikkunaratkaisulla.
Tyypillisessä suomalaisessa asuinkerrostalossa porrashuoneen savunpoisto hoituu yleensä savunpoistoluukuilla tai -ikkunoilla. Suuremmissa toimitiloissa, julkisissa rakennuksissa ja korkeissa rakennuksissa järjestelmään voi kuulua erillinen savunpoistopuhallin ja porrashuoneen paineistus, joka aktivoituu paloilmoittimen tai painonapin kautta. Hätätilanteessa palo-osaston pellit sulkeutuvat, savunpoiston reitti avautuu ja normaali ilmanvaihto pysäytetään.
Rasvakanava on oma paloturvallisuuden luku
Ammattikeittiön rasvakanava on samanaikaisesti keittiön keuhkot ja yksi rakennuksen suurimmista paloriskeistä. Kanavaan kertyvä rasvakerros syttyy suhteellisen alhaisessa lämpötilassa, ja palo etenee kanavan koko matkalta keittiöstä katolle nopeammin kuin pelastuslaitos ehtii puuttua.
Rasvakanavien puhdistus ei ole valinnainen huoltotoimenpide vaan lakisääteinen velvoite. Pelastuslaki 379/2011 ja paikallisten pelastuslaitosten paloturvallisuusohjeet edellyttävät, että rasvakanavat puhdistetaan riittävän usein keittiön kuormituksen mukaan. Käytön intensiteetti määrää välin: voimakas wok-, paisto- ja rasvakeittiö joka kolmesta kuuteen kuukautta, normaali ravintola puolen vuoden ja vuoden välein, kahvila tai uudelleenlämmityskeittiö 12-24 kuukauden välein.
Aiheesta tarkemmin: lue Rasvakanava: paloturvallisuus, laki ja vastuukysymykset. Jokaisesta puhdistuksesta tulee jäädä puhdistustodistus, joka on samalla todiste vakuutusyhtiölle ja viranomaiselle siitä, että velvoite on hoidettu.
Tarkastusvälit ja kuka vastaa mistäkin
Ilmanvaihdon paloturvallisuus on jatkuva prosessi, ei kertasuoritus. Asennusvaiheen jälkeen vastuu siirtyy omistajalle, ja eri komponenteilla on omat tarkastusvälinsä. Alla oleva listaus kokoaa yleiset suositukset taloyhtiöiden ja toimitilojen omistajien käyttöön.
Taulukko 2. Tyypilliset tarkastus- ja huoltovälit. Yksittäinen kohde voi vaatia tiukemmat välit pelastusviranomaisen, vakuutusyhtiön tai järjestelmävalmistajan ohjeen perusteella.
Palopeltien toimintakoe (laukaisu + visuaalinen tarkastus): vuosittain. Vastuu: omistaja tai isännöitsijä, työn tekee IV-ammattilainen. Dokumentointi: palopellin tarkastuspöytäkirja.
Palopeltien sulakkeiden uusinta: aina laukaisun jälkeen. Vastuu: IV-ammattilainen. Dokumentointi: korjauspöytäkirja sulakkeen tiedoilla.
Paloeristyksen kunto (visuaalinen, kosteus, mekaaniset vauriot): 5-10 vuoden välein. Vastuu: omistaja tai isännöitsijä. Dokumentointi: tarkastusraportti.
Rasvakanavan puhdistus, kevyt käyttö (kahvila, lounas): 12-24 kuukauden välein. Vastuu: keittiön haltija, työn tekee puhdistusliike. Dokumentointi: puhdistustodistus ja valokuvat.
Rasvakanavan puhdistus, normaali käyttö: 6-12 kuukauden välein. Vastuu: keittiön haltija. Dokumentointi: puhdistustodistus.
Rasvakanavan puhdistus, intensiivinen käyttö (wok, paisto): 3-6 kuukauden välein. Vastuu: keittiön haltija. Dokumentointi: puhdistustodistus.
Ilmanvaihtokanaviston puhdistus (poistoilma, asuinkerrostalo): 5-10 vuoden välein. Vastuu: taloyhtiön hallitus tai isännöitsijä. Dokumentointi: puhdistustodistus ja ilmavirtojen mittauspöytäkirja.
Savunpoistopuhaltimen toimintakoe: vuosittain. Vastuu: omistaja. Dokumentointi: tarkastuspöytäkirja ja paloilmoitinjärjestelmän huoltohistoria.
Ilmanvaihdon katsastus (kokonaisarvio): suositeltava väli noin 10 vuotta tai omistajavaihdosten yhteydessä. Vastuu: omistaja. Dokumentointi: katsastuspöytäkirja.
Mistä vanhan taloyhtiön omistaja aloittaa
Useimmat suomalaiset taloyhtiöt ovat rakennettu E1:n aikana tai vanhempien määräysten mukaan. Tämä ei automaattisesti tarkoita, että jotain olisi vialla, mutta ajan myötä palopellit ovat voineet jäykistyä, paloeristys on voinut kärsiä saneerauksissa ja puhdistusluukut ovat saattaneet jäädä pois alkuperäisestä asennuksesta. Aloita käytännönläheisesti:
1. Tilaa ilmanvaihdon katsastus tai vähintään katselmus. Asiantuntija käy läpi asiakirjat, palopellien sijainnit, paloeristyksen visuaalisen kunnon ja antaa kirjallisen raportin.
2. Kerää olemassa olevat dokumentit: luovutuspaperit, palopeltien asennustodistukset, edelliset puhdistuspöytäkirjat ja huoltohistoria. Puuttuva dokumentaatio on itsessään tieto.
3. Mikäli katsastuksessa ilmenee epäilys vuotavasta kanavistosta, tilaa tiiviystarkastus (painekoe) EN 12237 -standardin mukaisesti. Vuotava kanavisto vie ilmavirran väärään paikkaan ja voi savutilanteessa siirtää savua osastosta toiseen.
4. Käynnistä kanaviston puhdistus, jos edellisestä puhdistuksesta on yli 10 vuotta tai jos sitä ei pystytä todentamaan. Puhdistuksen yhteydessä asennetaan tarvittavat puhdistusluukut, jolloin jatkohuollot ovat mahdollisia.
5. Sopikaa hallituksessa vuosittainen palopeltien testaus, ja kirjatkaa se osaksi PTS-suunnitelmaa. Tämä on yksi kustannustehokkaimmista jatkuvista paloturvallisuustoimenpiteistä.
Jos tilanne tuntuu epäselvältä, lähtee paras hyöty usein liikkeelle ongelmaselvityksestä. Selvityksen aikana mittaamme paine-erot, ilmavirrat ja kanavatiiviyden ja kirjaamme havainnot raporttiin, johon perustuvat seuraavat askeleet ovat aina kustannustehokkaita.
Usein kysytyt kysymykset
Onko taloyhtiössämme palopellit ja miten sen tarkistan?
Suomalaisen kerrostalon uudempaan rakennuskantaan palopellit on yleensä asennettu, ja vanhempaankin rakennuskantaan ne ovat usein tulleet osana saneerauksia. Tieto löytyy LVI-piirustuksista ja luovutusaineistosta. Jos paperit puuttuvat, ammattilaisen katsastus paikan päällä tunnistaa peltien sijainnit. Palopelti tunnistetaan tarkastusluukusta, jossa on yleensä valmistajan tunnistetarra tai merkintä sekä sulakkeen tarkistusaukko.
Kuinka usein palopellit pitää testata?
Yleinen suositus on vähintään kerran vuodessa valmistajan asennus- ja huolto-ohjeiden mukaisesti. Testaus sisältää tyypillisesti manuaalisen laukaisun, peltikielen sulkeutumisen tarkastamisen, sulakkeen kunnon arvioinnin sekä saranoiden ja jousen voitelun. Vakuutusyhtiöt voivat asettaa omia ehtojaan.
Mitä eroa on E1:llä ja EI 30:llä?
E1 (vuosi 2011) on Suomen rakentamismääräyskokoelman osa, joka käsittelee koko rakennuksen paloturvallisuutta. EI 30 puolestaan on SFS-EN 13501-3 -standardin mukainen palonkestoluokitus yksittäiselle tuotteelle: se tarkoittaa, että rakenne säilyttää eristävyyden ja tiiveyden 30 minuuttia palokokeessa. E1 on siis kokonaisuus, EI 30 yksittäinen suorituskykytaso.
Voiko vanhassa talossa olla palokatkot puutteelliset?
Kyllä, ja tämä on yleisempää kuin kuvitellaan. Saneerausten yhteydessä on saatettu vetää uusia putkia, kaapeleita tai kanavia osastoivien rakenteiden läpi tiivistämättä reikiä takaisin paloluokan mukaisesti. Käytännössä jokainen läpivienti, jonka näet tarkastusluukusta tai porrashuoneen alakatosta, on syytä tarkastaa ammattilaisen kanssa.
Kuka vastaa palopeltien huollosta taloyhtiössä?
Pelastuslaki 379/2011 asettaa vastuun kiinteistön omistajalle, eli taloyhtiössä asunto-osakeyhtiölle. Käytännön valvonta on yleensä isännöitsijällä, ja työn tekee IV-ammattilainen. Vastuu ei delegoidu pois ostamalla huoltosopimus: omistajan on varmistettava, että huolto on tilattu ja että dokumentaatio on saatavilla.
Pitääkö myös tuloilmakanavissa olla palopellit?
Kyllä, palo-osaston rajalla periaate on sama tulo- ja poistokanavalle. Joissakin järjestelmissä, joissa molemmat virrat on viety yhdellä kanavalla osaston läpi, riittää yksi pelti, mutta pääsääntö on: jokainen osastoivan rakenteen lävistys vaatii palopellin tai sertifioidun paloeristysratkaisun.
Onko ravintolan rasvakanavan vuosihuolto pakollinen?
Käytännössä kyllä. Pelastuslaki 379/2011 ja paikalliset pelastusviranomaisten ohjeet edellyttävät, että rasvakanavat puhdistetaan riittävän usein. Tyypillinen puhdistusväli on normaalikäyttöisessä keittiössä yleensä puolen vuoden tai vuoden välein, intensiivisessä käytössä (esimerkiksi wok ja paisto) jopa 3-6 kuukauden välein. Vakuutusyhtiöt voivat asettaa lisävaatimuksia.
Yhteenveto
Ilmanvaihdon paloturvallisuus on monelle taloyhtiölle ja kiinteistönomistajalle hämärin osa kiinteistöjärjestelmää: laitteita ei näy päivittäin, vauriot eivät huomata ennen palon syttymistä eikä asetustietoa kerätä rutiininomaisesti. Pieni vuosittainen panostus palopeltien testaukseen, dokumentaation kuntoon laittamiseen ja kerran 10 vuodessa tehtävään kokonaiskatsastukseen tuottaa kuitenkin merkittävän paloturvallisuuden parannuksen ja samalla kelvollisen vakuutuskelpoisuuden.
Käymme mielellämme keskustelua kohdekohtaisesti: ottakaa yhteyttä info@aeris.fi tai numeroon 010 206 3000. Toimialueemme on pääkaupunkiseutu, ja palvelemme niin taloyhtiöitä, kiinteistönomistajia kuin ravintoloita.
WE KNOW, WE CARE & WE GET IT DONE
IVAeris Oy
010 206 3000
