Ilmanvaihdon merkitys pölyallergioiden hallinnassa
- Mikael Denut
- 2.4.2023
- 9 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 17.5.
Pölyallergia ei ole pelkkä tilapäinen vaiva: kotona vietetään noin 60 prosenttia ajasta, ja sisäilman koostumus määrittelee, kuinka usein nenä tukkeutuu, silmät kutiavat tai astma pahenee. Ilmanvaihtojärjestelmä on ainoa rakennustekninen ratkaisu, joka pystyy yhtä aikaa laimentamaan, suodattamaan ja poistamaan allergeeneja, ja siksi sen oikea mitoitus, suodatinvalinta ja säätö ovat allergiakodin tärkeimpiä päätöksiä.
Tämä artikkeli on kirjoitettu allergisille kotitalouksille: omakotitalon omistajille, taloyhtiöiden hallituksille ja vuokra-asukkaille, joiden perheessä on aikuinen tai lapsi, jolla on diagnosoitu pölypunkki-, siitepöly- tai eläinepiteeliallergia. Käymme läpi allergeenien lähteet, kosteuden roolin, ISO 16890 -suodatinluokat, lainsäädännön raja-arvot, sekä konkreettiset toimet, joilla pölyallergian hallinta paranee mitattavasti.
Mistä pölyallergia syntyy kotona, ja mikä on ilmanvaihdon rooli
Pölyallergia on kattokäsite, jonka taustalla on yleensä useampi allergeeni samanaikaisesti. Käypä hoito -suositus jaottelee allergeenit niiden lähteen mukaan, ja sama jaottelu kannattaa pitää mielessä myös ilmanvaihtoa suunniteltaessa: hyvin toimiva järjestelmä vaikuttaa eri tavalla eri lähteisiin.
Yleisin pitkäaikainen sisäallergeenilähde on pölypunkki. Punkki itse on alle 0,5 mm kokoinen niveljalkainen, joka elää pölynä erottuvina pesinä sängyissä, tekstiileissä ja matoissa. Allergeeni ei kuitenkaan ole itse punkki vaan sen ulosteet, jotka kuivuessaan rikkoutuvat ja leijuvat sisäilmaan noin 10 µm hiukkasina. Toinen vuodenaikoihin sidottu lähde on siitepöly, joka kantautuu sisätiloihin ulkoilman mukana, tarttuu vaatteisiin ja hiuksiin, ja jää leijumaan sisätilojen pinnoille. Suomessa kausi alkaa lepän ja koivun siitepölyllä huhti-toukokuussa ja jatkuu heinien ja pujon siitepölyllä elokuulle.
Kolmas merkittävä lähde on eläinepiteeli: koiran, kissan ja jyrsijöiden ihohilse, sylki ja virtsa. Eläinepiteelin allergeeni Fel d 1 (kissa) ja Can f 1 (koira) pysyvät kotipölyssä kuukausia eläimen poistumisen jälkeen, ja niitä mitataan myös kodeista, joissa ei ole koskaan ollut lemmikkiä. Neljäs lähde on ulkoilman pienhiukkaset, erityisesti liikenne- ja puunpolttoperäinen PM2,5, joka kuljettaa mukanaan kemiallisia yhdisteitä ja toimii oireiden voimistajana yhdessä muiden allergeenien kanssa.
Ilmanvaihto vaikuttaa kaikkiin neljään lähteeseen, mutta eri painopistein. Kosteuden hallinta katkaisee pölypunkin lisääntymisen. Tehokas tuloilman suodatus pysäyttää siitepölyn ja ulkoilman PM2,5:n jo IV-koneessa ennen kuin se pääsee makuuhuoneeseen. Riittävä ilmavirta laimentaa ja poistaa leijuvat eläinepiteelihiukkaset. Kanaviston puhtaus puolestaan varmistaa, ettei järjestelmä itse muutu pölyn lähteeksi. Ilmanvaihtojärjestelmien valinta ja niiden vaikutus näihin mekanismeihin on käsitelty laajemmin oppaassa Ilmanvaihtojärjestelmät: perusteellinen opas eri kategorioihin ja ratkaisuihin.
Yleisimmät pölyallergeenit kotona
Seuraava taulukko kokoaa kotona esiintyvät pölyallergeenit, niiden tyypillisen hiukkaskoon ja sen, mihin ilmanvaihdon työkaluun kannattaa kunkin lähteen kohdalla tarttua.
Allergeeni | Lähde kodissa | Hiukkaskoko (µm) | Ilmanvaihdon avainkeino |
Pölypunkin ulosteet (Der p 1, Der f 1) | Sängyt, tyynyt, matot, sohvat | 10-40 | Kosteuden hallinta + tehostettu poistoilma makuuhuoneista |
Koivun siitepöly (Bet v 1) | Ulkoilma, vaatteet, hiukset | 20-25 | Tuloilman ePM10/ePM2,5-suodatus + ulkoilman ylipaineen estäminen |
Heinien ja pujon siitepöly | Ulkoilma | 15-35 | Sama kuin yllä, kauden aikana suodattimen tihennetty vaihto |
Kissan epiteeli (Fel d 1) | Ihohilse, sylki, virtsa | 1-10 (jopa 0,5) | Riittävä ilmavirta + ePM1-suodatus |
Koiran epiteeli (Can f 1) | Ihohilse | 2-10 | Tehostettu poistoilma eteisestä + ePM1 |
Homeitiöt | Kosteusvaurio, pesutilat | 2-10 | Kosteuden poisto + vaurion korjaus, suodatus toissijainen |
Ulkoilman PM2,5 | Liikenne, puunpoltto | 0,1-2,5 | ePM1 50-65 % tuloilmassa |
Hiukkaskokojen kirjo on tarkoituksella laaja: sama suodatin ei suodata yhtä tehokkaasti 30 µm siitepölyä ja 0,3 µm pakokaasuhiukkasta. Tämän vuoksi ISO 16890 -standardin moniluokkainen merkintä on allergiakodin kannalta keskeinen.
Pölypunkit lisääntyvät kosteassa, joten kosteus on pölyallergian hallinnan kulmakivi
Pölypunkit eivät juo: ne ottavat tarvitsemansa veden suoraan ilman vesihöyrystä ihon läpi. Tämä tekee suhteellisesta kosteudesta ratkaisevan tekijän. Kun sisäilman RH on alle 50 % useamman viikon ajan, populaatio ei pysty pitämään yllä lisääntymistä, ja punkkikanta romahtaa. Optimialue on 70-80 %, jossa lisääntyminen on nopeinta. Yli 85 %:n kosteudessa kasvu hidastuu uudelleen, mutta silloin on jo isompi ongelma käsissä: home alkaa kasvaa pinnoille.
Suomalainen talviolosuhde on poikkeuksellisen suotuisa kosteuden hallinnalle, koska kylmä ulkoilma on käytännössä kuivaa. Kun se lämmitetään huonetilan lämpötilaan ilman lisäkosteutusta, suhteellinen kosteus jää usein 20-35 % välille, mikä on pölypunkille liian alhainen. Talvi on siis allergiakodissa lähes automaattisesti suotuisa kausi, kunhan kosteutusta ei lisätä keinotekoisesti.
Ongelmat alkavat kahdesta syystä. Ensimmäinen on syys-, kevät- ja kesäkauden ulkoilman korkeampi kosteus, jolloin sisätilojen RH nousee ilman aktiivista poistoa 50-65 %:iin. Toinen on rakennuksen sisäiset kosteuslähteet, kuten suihku, vaatekuivatus, ruoanlaitto ja ihmisten oma hengitys ja hikoilu. Aikuinen tuottaa noin 1-2 litraa vesihöyryä vuorokaudessa, neljän hengen perhe siis 4-8 litraa, ja kaikki tämä päätyy sisäilmaan ellei ilmanvaihto poista sitä tehokkaasti.
Asumisterveysasetus 545/2015 ei aseta yhtä tarkkaa suhteellisen kosteuden raja-arvoa, mutta toteaa, että pintojen jatkuva kostuminen ja kosteuden tiivistyminen rakenteisiin ovat terveyshaitan tunnusmerkkejä. Sisäilmastoluokitus 2018 (RT 07-11299) suosittaa, että jos huoneilmaa kostutetaan, RH ei saa ylittää 60 %. Allergiakodin tavoitteena kannattaa pitää 40-55 % RH ympäri vuoden, ja jos talvella mennään alle 25 %:n, syy on yleensä liiallinen ilmanvaihto kuivassa pakkasilmassa, ei liian heikko.
Konkreettiset keinot: liesituuletinta käytetään tehosteilla aina ruoanlaiton ja suihkun aikana ja vähintään 30 minuuttia jälkikäteen, kuivausrumpu johdetaan suoraan ulos eikä huoneeseen, märät pyyhkeet ripustetaan kuivumaan kosteampaan tilaan jossa on poistoilmaventtiili, ja makuuhuoneessa pidetään lämpötila 18-20 asteessa, sillä alhaisempi lämpötila pitää RH:n hieman korkeampana ja punkit eivät pidä alle 20 asteen yölämpötiloista. Ilmanvaihdon vaikutuksesta huoneistojen paine-eroihin ja korvausilman ohjautumiseen kerrotaan tarkemmin artikkelissa Korvausilmaventtiili ikkunaan.
ISO 16890 -suodattimet ja pölyallergian hallinta käytännössä
Suodatinluokkien merkinnät uudistuivat 1.7.2018, kun vanha EN 779 -standardi (G1-G4, M5-M6, F7-F9) korvattiin uudella SFS-EN ISO 16890-1:2016 -standardilla. Uusi standardi ilmoittaa, kuinka monta prosenttia tietyn hiukkaskokoluokan PM-massasta suodatin pidättää. Allergiakodin näkökulmasta tämä on parannus, koska luokkamerkintä kuvaa nyt suoraan sitä, mitä halutaan: PM10:tä, PM2,5:tä ja PM1:tä, jotka ovat samat kokoluokat, jotka Maailman terveysjärjestö WHO käyttää terveysvaikutusten arvioinnissa.
WHO:n vuoden 2021 pienhiukkasohjearvo on PM2,5:lle 5 µg/m³ vuosikeskiarvona ja 15 µg/m³ vuorokausikeskiarvona. Sisäilmastoluokitus 2018 asettaa S1- ja S2-luokassa sisäilman PM2,5-tavoitteeksi alle 10 µg/m³ ja sisä/ulko-suhteeksi enintään 0,5 (S1) tai 0,7 (S2). Käytännössä sisä/ulko-suhteen saavuttaminen edellyttää allergiakotitalouksissa tyypillisesti vähintään ePM1-luokan suodattimen tuloilmassa.
Käytännön valintasääntö pölyallergiselle taloudelle on yksiselitteinen: minimitaso on ePM1 50-65 % (joka vastaa vanhaa F7-luokkaa), ja jos lähellä on vilkasliikenteinen tie alle 300 metrin etäisyydellä, puunpolttoa harjoittavia naapureita tai siitepölykauden huippu, kannattaa siirtyä ePM1 80-90 % -luokkaan (vanha F9). Sisäilmastoluokitus 2018 vaatii S1-luokan kohteissa kaksiportaisen suodatuksen, jossa esisuodatin pysäyttää karkean pölyn ja jälkisuodatin hienot hiukkaset, ja allergiakotitaloudelle juuri tämä yhdistelmä antaa parhaan tuloksen kohtuullisella painehäviöllä.
Asumistilanne | Suositeltava tuloilman suodatusluokka | Vanha vastaavuus | Vaihtoväli |
Maaseutu, ei oireilevia asukkaita | ePM1 50 % | F7 | 2x vuodessa (kevät + syksy) |
Taajama, lievä pölyallergia | ePM10 65 % + ePM1 50-65 % | M6 + F7 | 2x vuodessa, siitepölykaudella tehostetusti |
Kaupunkikeskusta tai vilkas tie alle 300 m, allergia tai astma | ePM10 65 % + ePM1 80 % | M6 + F9 | 3-4x vuodessa, kaupunkikohteissa joka 3. kk |
Vaikea astma tai lapsi pölypunkkiallergia | ePM1 80-90 % | F9 | 3x vuodessa, ainakin kaksi suodatinporrasta |
Suodatinvaihtoa pidetään Suomessa hyvänä huoltokäytäntönä tyypillisesti vähintään kaksi kertaa vuodessa, kevät ja syksy. Allergiakotitalouksissa rytmiä kannattaa harkita tihennettäväksi noin neljään kertaan vuodessa: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuussa, jolloin siitepölykauden alkupiikki kohtaa aina puhtaan suodattimen. Yksityiskohdat suodattimien hinnoittelusta ja kotimaisista vaihtoehdoista on koottu artikkeliin Ilmanvaihdon suodatinvaihto: suodattimet kaupan päälle.
Toimiva ilmanvaihto pudottaa allergeenipitoisuuden tunneissa
Suodattimen luokka ratkaisee, mikä prosenttiosuus allergeeneista pysähtyy, mutta ilmanvaihtokerroin ratkaisee, kuinka nopeasti sisätilan ilma vaihtuu suodatetuksi. Asunnon ilmanvaihtokerroin on Suomessa lain mukaan vähintään 0,5 1/h (YM asetus 1009/2017), eli koko huoneilman tilavuus vaihtuu kerran kahdessa tunnissa. Sisäilmastoluokitus 2018 nostaa S2-luokassa asuinhuoneen ulkoilmavirran 8 dm³/s henkilöä kohti, ja S1-luokassa 10 dm³/s.
Kun lemmikki lähtee huoneesta tai siitepölypilvi laskeutuu lattialle, sisäilmaan jääneiden hiukkasten pitoisuus laskee eksponentiaalisesti aikatekijällä, jonka käänteislukua kutsutaan ilmanvaihtokertoimeksi. Ilman vaihtuvuutta 0,5 1/h vastaava puoliintumisaika on noin 80 minuuttia, kun taas 1,0 1/h puolittaa pitoisuuden noin 40 minuutissa. Tämä on syy siihen, miksi tehostuskytkimellä on todellinen merkitys allergiakodissa: kun nostat ilmanvaihdon täydelle teholle ruoanlaiton tai imuroinnin jälkeen, allergeenipitoisuus tyypillisesti puolittuu tunnissa ja laskee edelleen sen jälkeen.
Tehoton tai tukkeutunut ilmanvaihto näkyy heti tässä kuvaajassa. Jos suodatin on tukossa, kanavisto vuotaa väärään suuntaan, tai poistoilmaventtiilit ovat säätymättömät, ilmanvaihtokerroin voi pudota arvoon 0,2-0,3 1/h, jolloin allergeeni jää huoneeseen kahdeksi tai kolmeksi tunniksi senkin jälkeen, kun sen lähde on poistettu. Tämän takia sisäilmaongelmien selvitys allergiakodissa kannattaa aina aloittaa ilmavirtojen ja paine-erojen mittauksesta, ei pelkästään suodatinvaihdosta.
Säädökset ja raja-arvot, jotka koskevat allergiaperhettä
Pölyallergian hallinta on Suomessa raamitettu useilla rinnakkaisilla säädöksillä ja ohjeistoilla. Niiden keskinäinen suhde on hyvä ymmärtää, koska eri taloyhtiöt ja kunnat soveltavat eri lähteitä, ja Käypä hoito -suositukset toimivat lääketieteellisen päätöksenteon pohjana.
Tärkeimmät viitteet allergiakotitaloudelle ovat: WHO 2021 -pienhiukkasohjearvot (PM2,5: 5 µg/m³ vuosi, 15 µg/m³ 24 h), Asumisterveysasetus 545/2015 (terveydensuojelulain nojalla annettu sisäilman toimenpiderajojen runko: lämpötila +18 - +26 °C, ei jatkuvaa kosteutta pinnoilla eikä tiivistymistä rakenteisiin, hiukkasten ja mikrobien toimenpiderajat), YM asetus 1009/2017 (uudisrakennusten ilmanvaihtokerroin 0,5 1/h ja asunnon ulkoilmavirran mitoitusperusteet), Sisäilmastoluokitus 2018 (S1: PM2,5 alle 10 µg/m³, sisä/ulko-suhde alle 0,5, suodatus kaksiportaisena, P1-puhtausluokka; S2 on uudisrakentamisen vakiotavoite) ja SFS-EN ISO 16890-1:2016 (suodatinluokat ePM10, ePM2,5, ePM1).
Lääketieteen puolelta keskeinen ohje on Käypä hoito -suositus astma ja sen liittyvät allergiasuositukset. Ne korostavat altistuksen vähentämistä yhdessä lääkityksen kanssa: pölypunkkiallergiselle suositellaan synteettistä peittoa ja tyynyä, viikoittaista 60 °C pesua ja kosteuden hallintaa, kissa- tai koira-allergiselle yhdessä pidettävien tilojen huolellista ilmanvaihtoa ja siivousta, ja siitepölyallergiselle ulkoilman suodatusta erityisesti kauden aikana. Kaikkia näitä tukee toimiva ilmanvaihto, eikä mikään niistä korvaa sitä.
Käytännön tarkastuksen kannalta nämä raja-arvot eivät täyty ilman mittausta. Jatkuvatoiminen mittausjakso, jossa luetaan radon, CO₂, VOC, kosteus ja lämpötila viikon ajalta, antaa kuvan tilan todellisesta tilanteesta ja erottaa toistuvat piikit satunnaisista huipuista. Allergiaperheen tarjoamat mittaustulokset toimivat myös lääkärille konkreettisena tietolähteenä, kun oireita verrataan ilmanlaatuun.
Käytännön toimet allergiakotitaloudelle
Allergian hallinnan käytännön ohjelma on hyvä jakaa kolmeen tasoon: päivittäiset rutiinit, vuosittainen huolto, ja kertaluonteiset rakenteelliset ratkaisut.
Pidä makuuhuoneen ovi suljettuna ja siellä alipaine: poistoilmaventtiilin pitäisi vetää allergeeneja pois, ei tuoda niitä eteisestä.
Käytä liesituuletinta tehostuksella jokaisen suihkun ja ruoanlaiton aikana, ja jätä se päälle vähintään puoli tuntia jälkikäteen.
Vaihda suodattimet kahdesti vuodessa keväällä ja syksyllä, allergiakodissa 3-4 kertaa, ja merkitse päivämäärä suodattimen kehykseen tussilla.
Imuroi HEPA-imurilla vähintään kerran viikossa, älä koskaan harjaa lattiaa kuivana, koska se nostaa allergeenit takaisin leijuvaan ilmaan.
Pese vuodevaatteet 60 °C vähintään kahden viikon välein. Päiväpeitto, koristetyynyt ja pehmolelut samoin.
Älä kostuta huoneilmaa keinotekoisesti, ellei mittausjakson tulos osoita RH:n laskevan jatkuvasti alle 25 %:n.
Säädä makuuhuoneen yölämpötila 18-20 °C, mikä tukee unta ja heikentää pölypunkin lisääntymistä.
Pidä lemmikit poissa makuuhuoneista ja vältä mattoja yöpymistiloissa.
Jos epäilet kosteusvauriota, hae apua heti: hometta ei kuiveta sammuttamalla ilmanvaihtoa, vaan kosteuden lähde poistamalla ja rakenteet korjaamalla.
Vuosittain kannattaa varata yksi mittauskäynti, joka antaa objektiivisen pohjan päätöksille. Jos kanaviston pölykertymä ylittää P1-rajan 0,7 g/m² tai P2-rajan 2,5 g/m² keskiarvona, kanavisto puhdistetaan. Jos ilmavirrat poikkeavat suunnitelmista yli 10 %, ne säädetään. Jos paine-erot ovat väärin, korjataan ulkovaipan tiiveys tai venttiilien asennot.
Milloin pelkkä suodatinhuolto ei riitä
Kun talo on uudempi kuin 10 vuotta, järjestelmä on hyvin asennettu ja suodattimet vaihdetaan rytmissä, suodatinhuolto riittää yleensä pitämään allergiakodin sisäilman kunnossa. Vanhemmissa taloissa, joissa kanavistoa ei ole koskaan puhdistettu, sisäpinnoille on voinut kertyä pölyä useita grammoja kanavan sisäpinnan neliömetriä kohti, jolloin P2-rajan 2,5 g/m² ylittyy selvästi. Tämä toimii samanaikaisesti allergeenivarastona, kosteuden absorboijana ja toissijaisena lähteenä, joka palauttaa pölyä tuloilmaan suodattimen ohi.
Mekaaninen kanavapuhdistus on järkevä toimenpide, kun venttiilien ympärille kertyy näkyvää pölyä, kanavan sisäpinnassa tuntuu pölyä sormella pyyhkäistessä, ilmanvaihto tuntuu tehottomalta huoneista riippumatta, tai kosteat tilat eivät kuivu entiseen tapaan. Puhdistus sisältää kanavien harjauksen, venttiilien irrotuksen ja pesun, IV-koneen ja LTO-kennon puhdistuksen, suodattimien vaihdon ja ilmamäärien mittauksen ja säädön. Virtausvastuksen pienentyminen voi laskea järjestelmän energiankulutusta, ja ilmavirrat saadaan takaisin suunnitteluarvoihin.
Allergiakotitaloudessa puhdistuksen lisäarvo on selkeä: kun runkokanavan pölykertymä on viety alle P1-rajan, suodattimen kuormitus on tasaisempi ja sen pidätyskyky pysyy ilmoitetussa luokassa pidempään. Tämä on erityisen tärkeää, kun käytetään kallista ePM1 80-90 % -suodatinta, jonka käyttöikä ei saa olla pilattu jo asennushetkellä.
Vuosittainen tarkastuskierros allergiakodille
Allergiaperheelle suositeltava vuosirytmi vastaa läheisesti S2-luokan kiinteistönhoitosopimuksen sisältöä: kaksi suodatinvaihtoa, vuosittainen tarkastuskäynti ja viiden vuoden välein syvempi katsastus, jossa käydään läpi koko järjestelmä paloturvallisuudesta automatiikkaan.
Katsastuksen sisältö kattaa asiakirjojen läpikäynnin, ilmanvaihtokoneen ja suodattimien kunnon, kanavien ja päätelaitteiden tiiviyden, palopeltien ja paloeristeiden kunnon, lämpötila- ja äänitasomittaukset, ilmanvaihdon tasapainon, lämmöntalteenoton tehokkuuden ja automaatiojärjestelmän säädöt. Lopputuloksena tilaaja saa katsastuspöytäkirjan, joka on samalla dokumentaatio terveydenhuollon ja vakuutusyhtiön suuntaan: allergiaperheen kohdalla mitatut ilmavirrat, paine-erot ja PM-pitoisuudet ovat lääketieteellisesti relevanttia tietoa.
Usein kysytyt kysymykset pölyallergiasta ja ilmanvaihdosta
Riittääkö ilmanpuhdistin ilmanvaihdon sijaan, jos perheessä on pölyallergia?
Erillinen HEPA-ilmanpuhdistin täydentää ilmanvaihtoa makuuhuoneessa siitepölykauden huippuvaiheessa, mutta se ei korvaa toimivaa ilmanvaihtoa. Ilmanpuhdistin ei poista hiilidioksidia, kosteutta tai VOC-yhdisteitä, eikä se hallitse pölypunkin tärkeintä lisääntymistekijää eli kosteutta. Allergiakodissa perustaso on aina toimiva mekaaninen ilmanvaihto ePM1-suodattimella ja kosteuden hallinta, ja HEPA-puhdistin on lisäratkaisu, ei vaihtoehto.
Kuinka usein ilmanvaihdon suodattimet pitää vaihtaa allergiakodissa?
Vakiotaso Suomessa on kaksi kertaa vuodessa, kevät ja syksy. Allergiakodissa tihennetty rytmi 3-4 kertaa vuodessa on perusteltu, erityisesti siitepölykauden alussa maalis-huhtikuussa ja kauden lopussa elokuussa. Tarkista paine-ero suodattimen yli säännöllisesti, mutta älä tuijota pelkästään paine-eroa: harmaa ja hajultaan tunkkainen suodatin vaihdetaan, vaikka paine-ero olisi vielä rajoissa.
Voiko ilmanvaihdon säädöllä päästä eroon pölypunkista kokonaan?
Ei kokonaan, mutta pölypunkin populaatio pidetään pienenä, kun suhteellinen kosteus pidetään useamman viikon ajan alle 50 %. Suomalainen talvi tekee tämän käytännössä automaattisesti, jos ilmanvaihto on toiminnassa eikä huoneilmaa kostuteta keinotekoisesti. Kevät- ja syyskausilla riittävä poistoilma märkätiloista, ruoanlaitosta ja vaatekuivatuksesta pitää RH-tason hallinnassa.
Mikä on paras suodatinluokka kissa- tai koira-allergiselle?
Eläinepiteelin hiukkaskoot ovat 1-10 µm ja osa Fel d 1 -allergeenistä on jopa alle 0,5 µm. Tämän vuoksi ePM1 50-65 % on minimitaso ja ePM1 80-90 % on suositeltava taso, kun lemmikki asuu samassa huoneistossa. Lisäksi makuuhuoneen erillinen alipaineistus poistoilmaventtiilin kautta vähentää epiteelin kulkeutumista nukkumistiloihin.
Onko painovoimainen ilmanvaihto riittävä allergiakodille?
Painovoimainen järjestelmä toimii kesäisin lähinnä satunnaisesti ja tuottaa harvoin yli 0,3 1/h ilmanvaihtokertoimen. Tämä on liian vähän allergiakodille, koska allergeenipitoisuus jää huoneeseen tunneiksi. Lisäksi painovoimainen järjestelmä ei sisällä tuloilman suodatusta, joten ulkoilman PM2,5 ja siitepöly kulkeutuvat sisätiloihin sellaisenaan. Allergiakotitaloudelle suositellaan tehostettua poistoilmajärjestelmää korvausilmaventtiileillä, joissa on suodatin, tai mieluiten tulo-poistojärjestelmää lämmöntalteenotolla ja ePM1-suodatuksella.
Pitääkö kanavat puhdistaa rutiininomaisesti, jos perheessä on allergikko?
Ei rutiinilla, vaan tarpeen mukaan. Allergiakodissa kannattaa kuitenkin teettää kanaviston pölymäärän mittaus tai visuaalinen puhtaustarkastus muutaman vuoden välein. Jos keskimääräinen pölykertymä ylittää P1-rajan 0,7 g/m² tai P2-rajan 2,5 g/m², kanavisto puhdistetaan. Kokemuksemme mukaan vanhoissa kohteissa, joissa kanavia ei ole koskaan puhdistettu, ensimmäinen mittaus johtaa usein P2-rajan ylittävään tulokseen.
Voiko tunnistaa ilmanvaihdon roolin oireissa ilman ilmanlaadun mittausta?
Voi tehdä alustavan arvion oirepäiväkirjalla: jos oireet pahenevat aamulla heräillessä, ne liittyvät usein makuuhuoneen pölypunkkeihin tai eläinepiteeliin. Jos oireet pahenevat aukoilematta tiettynä vuodenaikana, ne liittyvät siitepölyyn tai sisäilman kosteuteen. Tarkka diagnoosi ilmanvaihdon roolista vaatii kuitenkin mittauksia, ja ilmanvaihdon ongelmaselvitys yhdistää mittaukset oirehistoriaan ja teknisiin havaintoihin.
WE KNOW, WE CARE & WE GET IT DONE
IVAeris Oy
010 206 3000
