Kodin sisäilmaongelmat ratkaistu – 5 asiantuntijavinkkiä terveellisempään kotiin
- Mikael Denut
- 11.4.2023
- 8 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 18.5.
Kun sisäilma alkaa tuntua tunkkaiselta, kosteus tiivistyy ikkunoihin, lapsi heräilee yöllä päänsärkyyn tai aamu alkaa kuivalla kurkulla, kotona on lähes aina ilmanvaihtoperäinen syy taustalla. Suomalaisessa pientalossa ja kerrostalossa valtaosa sisäilmaongelmista palautuu kokemuksemme mukaan viiteen perustekijään: suodatus ja lämmöntalteenotto, hiilidioksidi, suhteellinen kosteus, paine-ero ja radon. Tässä artikkelissa avaamme ne yksitellen niin asunnonomistajan kuin taloyhtiön näkökulmasta, suomalaisten standardien (Sisäilmastoluokitus 2018 RT 07-11299, asumisterveysasetus 545/2015, YM 1009/2017, WHO 2021) ja yli 1 600 työkohteen kenttäkokemuksen valossa.
Vinkit perustuvat siihen, mitä mittaamme käytännössä Aeriksella: kanavistosta otettu visuaalinen pölynäyte, viikon mittainen CO2-, VOC- ja kosteusrekisteri, paine-eromittaus ulkovaipan yli sekä radonin pitkäaikaismittaus. Kun haluat selvittää tilanteesi systemaattisesti yhdellä käynnillä, oikea palvelu on ilmanvaihdon ongelmaselvitys.
1. Pidä ilmanvaihtokoneen suodattimet ja LTO-kenno puhtaina
Suodatin on ainoa este katupölyn, siitepölyn, nokihiukkasten ja pakokaasujen ja kotisi keuhkojen välissä. Vanha standardi SFS-EN 779 korvautui 1.7.2018 uudella SFS-EN ISO 16890 -standardilla, joka luokittelee suodattimet sen mukaan, miten hyvin ne pidättävät todellisia hiukkaskokoja: ePM10, ePM2.5 ja ePM1. Luokan nimen numero viittaa pidätettävien hiukkasten kokoluokkaan mikrometreinä, ja luokan perään merkitty prosenttiluku (esimerkiksi ePM1 50 % tai ePM1 80 %) kertoo suodattimen vähimmäistehokkuuden kyseisessä kokoluokassa. WHO:n 2021 ilmanlaatuohjeen mukaan PM2.5:n vuosikeskiarvo ei saisi ylittää 5 ug/m3, eli alle 1 mikrometrin hiukkasten suodatus on terveysvaikutuksen kannalta ratkaisevaa.
Suomalaisessa kaupunkikohteessa (ODA 2 -ulkoilmaluokka) Sisäilmastoluokituksen S2-tavoitetaso (tuloilman SUP 2) edellyttää yhdistelmää ePM10 50 % + ePM1 50 %. S1-tavoite (allergikkokohteet, lähellä vilkasta tietä) vaatii kaksivaiheisen suodatuksen, jossa esisuodatin pidättää karkean pölyn ja hienosuodatin ePM2.5 65 % + ePM1 50 % -tasoa korkeammat hiukkaset.
Ulkoilmaluokka | S1 (yksilöllinen) | S2 (hyvä, uudistavoite) | S3 (tyydyttävä) |
ODA 1, puhdas maaseutu | ePM10 50 % + ePM1 50 % | ePM1 50 % | ePM1 50 % |
ODA 2, taajama tai vilkas tie alle 300 m | ePM2.5 65 % + ePM1 50 % | ePM10 50 % + ePM1 50 % | ePM1 50 % |
ODA 3, kaupunkikeskusta tai teollisuus | ePM2.5 65 % + ePM1 80 % | ePM2.5 65 % + ePM1 50 % | ePM10 50 % + ePM1 50 % |
Suodatin on Suomessa vaihdettava vähintään kaksi kertaa vuodessa, käytännössä keväällä siitepölykauden jälkeen ja syksyllä lämmityskauden alussa. Kaupunkikeskustoissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että suodattimen hajuvoimakkuus nousee kohonneeksi jo kolmessa kuukaudessa, joten herkimmillä asukkailla tai ODA 3 -ympäristössä jopa 3 to 4 kuukauden väli on perusteltu. Värin perusteella arvioiminen ei riitä: pelkkä paine-ero ei korreloi hajuvoimakkuuteen yhtä hyvin kuin pölymassan kerrostuminen kennoon.
Suodatinvaihdon ohella koneen lämmöntalteenottokenno (LTO) on kriittinen kohta. Tukkeutunut levy- tai pyörivä kenno laskee lämpötilasuhdetta tyypilliseltä 75 to 85 % tasolta jopa alle 50 %, mikä tarkoittaa kymmenien prosenttien lisäystä lämmityskustannuksissa ja samalla riskiä, että tuloilma jäätyy kostealla pakkasilmalla. Aeris poistaa LTO-kennon ja pesee sen kemiallisesti aina kun kone puretaan kokonaishuoltoa varten. Vanhan koneen vaihtotaulukko ja säästölaskelma löytyvät artikkelista Vanhan ilmanvaihtokoneen vaihtotaulukko.
Suodattimien hankinnan ja vaihtoperiaatteet käydään läpi syvällisemmin artikkelissa Ilmanvaihdon suodatinvaihto.
2. Mittaa hiilidioksidi, sisäilman laadun tärkein indikaattori
Hiilidioksidi (CO2) on yksinkertaisin ja luotettavin sisäilman laadun mittari. Aikuinen ihminen tuottaa lepotilassa noin 0,02 m3/h CO2:ta ja kevyessä työssä 0,03 to 0,05 m3/h, joten ilmanvaihtotarve riippuu suoraan huoneessa olevasta väkimäärästä ja aktiivisuudesta. Kun ilmanvaihto ei kerkeä tuomaan tilalle raikasta ilmaa, CO2 kertyy ja sen mukana muut hengityksen sekä rakennusmateriaalien epäpuhtaudet, joita ei nähdä, hajuttavat tai mittaa pelkällä silmällä.
YM:n asetus 1009/2017 sallii uudisrakentamisessa CO2-pitoisuuden olevan käyttöaikana enintään 800 ppm yli ulkoilman, ja vanha D2 (olemassa olevat rakennukset) 1 200 ppm absoluuttisena. Sisäilmastoluokitus 2018 (RT 07-11299) tiukentaa ohjearvoja yli ulkoilman pitoisuuden: S1 alle 350 ppm, S2 alle 550 ppm ja S3 alle 800 ppm. Kun ulkoilman CO2 on tyypillisesti 420 to 450 ppm, kotona tavoitellaan käytännössä alle 800 to 900 ppm:n tasoa.
CO2 ppm | Vaikutus ja tulkinta |
400 to 450 | Ulkoilman taso, lähtöarvo |
alle 800 | S1, erinomainen sisäilma |
800 to 1 000 | S2, hyvä taso, suomalainen suositus kodille |
1 000 to 1 200 | S3, raja-arvo D2 mukaan, keskittymisvaikeudet alkavat |
yli 1 400 | Kognitiivinen suorituskyky laskee mitattavasti (Harvard 2016, Allen et al.) |
yli 2 000 | Selvä ilmanvaihdon vajaakapasiteetti, pää kipeytyy ja väsymys nousee |
Halvalla CO2-anturilla (alle 200 euroa) pärjää alkuun: aseta se makuuhuoneeseen, sulje ovi yöksi ja lue aamu-arvo. Jos aamu-arvo ylittää 1 200 ppm säännöllisesti, ilmavirta on liian pieni huoneen henkilömäärään nähden, tuloilmaventtiili on tukkeutunut tai ilmanvaihto on yöksi suljettu tai pienennetty liikaa. Anturi kalibroidaan noin puolen vuoden välein raittiissa ulkoilmassa. Viikon kestoinen jatkuva mittaus paljastaa sykliset ongelmat (esimerkiksi nukkumisen aikainen huippu tai keittiön toiminta-aikojen pitkät palautusajat), jotka satunnaisnäyte ohittaa.
Yhden parametrin tilannekuvasta täyteen kuvaan pääsee viikon jatkuvalla sisäilmamittauksella, joka kattaa myös VOC-yhdisteet, kosteuden, lämpötilan ja radonin. Mikäli laite halutaan postissa toimitettavaksi vai sitä kannattaa hankkia ammattilaisen kautta, vertailu löytyy artikkelista Sisäilmamittaus: mittauslaite postissa vai ammattilainen paikan päällä.
3. Hallitse sisäilman kosteus 30 to 55 prosentin alueella
Suhteellinen kosteus (RH) on suomalaisen kodin näkymättömin ongelma. Sosiaali- ja terveysministeriön asumisterveysasetus 545/2015 antaa kosteuden toimenpiderajaksi 20 to 60 %, mutta käytännön tavoitealue on tiukempi: 30 to 55 %. Tämän alueen ulkopuolella alkavat ongelmat eri suuntiin.
Alle 25 % kosteudessa limakalvot kuivuvat, infektioriski kasvaa, staattinen sähkö loikkii ja puurakenteiset huonekalut halkeilevat. Suomalaisessa pakkastalvessa sisäilman RH putoaa helposti 15 to 20 % tasolle, eikä kostuttaminen ole järkevä ensisijainen ratkaisu, koska vesi siirtyy nopeasti rakenteisiin ja sieltä takaisin sisäilmaan kasvattaen homeriskiä. Oikea ratkaisu kuivaan sisäilmaan on tyypillisesti ilmavirran tarkistus (ei liian suuri talvisin), tuloilman lämpötilan säätö ja pakkasella tehostuksen rajoittaminen.
Yläpäässä raja on terävämpi. Pinnoilla yli 70 % suhteellinen kosteus muodostaa käytännön varoitusvyöhykkeen, ja homekasvun varsinaiset edellytykset täyttyvät tyypillisesti silloin, kun pinnan suhteellinen kosteus on pitkäaikaisesti yli 85 % ja lämpötila yli +5 C, alustana on orgaanista materiaalia ja altistusaika on noin kaksi viikkoa. Tämä on syy, miksi ikkunoiden alanurkkiin tai kylmäsiltojen viereen ilmestyvät tummat täplät eivät ole kosmeettinen ongelma vaan terveydellinen riski, joka vaatii lähteen selvittämisen.
RH % | Vaikutus ja toimenpide |
alle 25 | Limakalvot kuivuvat, ilmavirtaa pienennetään, ei tehosteta, ei kostuteta lähteen kautta |
30 to 55 | Turva-alue, ei toimenpiteitä |
55 to 60 | Tarkistetaan kylpyhuoneen ja keittiön ilmanvaihto, tehostus käyttöön kosteuden lähteissä |
60 to 70 | Riski kasvaa, paine-ero ja korvausilma tarkistetaan, koneen poisto käytössä |
yli 70 pitkäaikaisesti | Homekasvun riski, kosteuden lähde selvitettävä, hometutkimus harkittavaksi |
Suihku, ruoanlaitto, kuivuva pyykki ja akvaario tuottavat litroittain vesihöyryä vuorokaudessa. Kun ilmanvaihto poistaa kosteuden lähteen kohdalla (liesituuletin keittiössä, märkätilojen poisto kylpyhuoneessa, vaatteiden kuivaaminen kuivauskaapissa tai tuuletetussa parvella, ei olohuoneessa), sisäilman RH pysyy alle 50 %. Jos epäilet kosteusvaurion jo aiheuttaneen mikrobikasvun, oikea seuraava askel on dokumentoitu hometutkimus, ei kotitestaus.
4. Säädä rakennuksen paine-ero lievästi alipaineiseksi
Painetasapaino on suomalaisen ilmanvaihdon yleisimmin epäonnistunut säätökohta. STM:n asumisterveyden ohje (2009) ohjaa tavoittelemaan rakennuksen ulkovaipan yli paine-eroa 0...-10 Pa, eli sisätila on lievästi alipaineinen ulkoilmaan nähden. Ylipaine pakottaa kostean sisäilman rakenteisiin ja aiheuttaa pitkällä aikavälillä kosteus- ja mikrobivaurioita.
Ilmanvaihtotyyppi | Paine-ero ulkoilmaan | Paine-ero porraskäytävään |
Painovoimainen | 0 to -5 Pa | 0 Pa |
Koneellinen poisto | -5 to -20 Pa | 0 to -5 Pa |
Koneellinen tulo-poisto | 0 to -2 Pa | 0 Pa |
Käytännössä tilanne on usein toinen. Tampereen INSULAtE-tutkimus (Leivo et al. 2015, 152 asuntoa) löysi koneellisen poistoilmanvaihdon kerrostaloissa keskimääräisen alipaineen -18,6 Pa ja että 36 % asunnoista ylitti -20 Pa ohjearvon. Maxwell et al. (NREL 2016) totesi vastaavasti, että käytäväoven vuoto on tyypillisesti 2 to 4 kertaa korvausilmaventtiilien virtaus, eli liian tiivis ovi ja liian pieni korvausilma yhdessä vetävät kerrostalon ensimmäisen kerroksen kovaan alipaineeseen.
Liian voimakas alipaine tuo neljä haittaa: korvausilma kulkee rakenteiden vuotokohtien (sokkelin nurkat, ikkunavälit, rakojen läpi) kautta ja kuljettaa mukanaan mineraalivillakuituja, mikrobeja ja maaperän radonia; takka, leivinuuni ja tulisija eivät vedä; ovet paukkuvat ja niitä on raskas avata; kerrostalossa naapurin tupakanhaju siirtyy huoneistosta toiseen. Painovoimaiset järjestelmät puolestaan kärsivät päinvastaisesta: kesällä paine-ero katoaa eikä ilma vaihdu, jolloin sisäilma seisoo. Painovoimaisten järjestelmien tehostamiseen käytännön ratkaisuja löytyy artikkelista Painovoimaisen ilmanvaihdon tehostaminen.
Ratkaisu yleensä järjestyksessä: lisätään korvausilmaventtiilit oleskelutilojen ulkoseiniin (yleensä vähintään yksi venttiili per huone, tarkemmin laitevalmistajan ja suunnitelman mukaan), ks. Korvausilmaventtiili ikkunaan; säädetään poistoilmavirrat ohjearvoihin (asunto vähintään 18 dm3/s) +-10 % toleranssilla; mitataan tulos paine-eromittarilla tyypillisesti vähintään 1 viikon jakso vuorokaudenajan vaihtelun huomioimiseksi. Uudisrakentamisessa ja peruskorjauksessa pelkkä ohjearvojen täyttäminen ei riitä, vaan kanaviston pitää olla riittävän tiivis (yleensä SFS-EN 12237 -standardin mukainen tiiviysluokka B tai C), tai huomattava osa tuloilmasta voi vuotaa eristystilaan ennen huonetta.
5. Mittaa radon, Suomen kotien näkymätön riski
Radon on radioaktiivinen jalokaasu, joka tihkuu maaperästä rakennuksen alapohjan vuotokohtien (laattaliitokset, läpiviennit, sokkelin halkeamat) kautta sisäilmaan. WHO arvioi sen toiseksi yleisimmäksi keuhkosyövän aiheuttajaksi tupakoinnin jälkeen, ja Suomessa erityisesti pohjamoreenialueilla (esimerkiksi Kymenlaakso, Päijät-Häme, osa Uuttamaata ja Pirkanmaa) sisäilman radonpitoisuudet ovat kansainvälisesti tarkasteltuna korkeita. Säteilylaki 859/2018 ja STUK:n viitearvot ovat selkeät: asunnoissa 300 Bq/m3 vuosikeskiarvon viitearvo, jonka ylittyessä tarvitaan toimenpiteitä, ja vuoden 2018 jälkeen rakennetuissa kohteissa suunnittelutavoite on alle 200 Bq/m3. Työpaikoilla viitearvo on sama 300 Bq/m3.
Radon mitataan lämmityskauden aikana marraskuun ja huhtikuun välisenä aikana, koska silloin sisätila on alipaineisin ja maaperän radon tihkuu voimakkaimmin sisäilmaan. Mittauksen kesto on STUK:n ohjeen mukaan vähintään kaksi kuukautta yhtäjaksoisesti, eikä yksittäisen vuorokauden satunnaisnäyte kerro vuosikeskiarvosta. Mittauspurkit ovat halpoja (purkki maksaa noin 60 to 80 euroa, ja yhden purkin tulos kertoo yhden huoneen taso). Mikäli kotona on useita asuintasoja tai kellaritilaa, mitataan jokainen oleskelutila erikseen.
Radonpitoisuus Bq/m3 | Toimenpide |
alle 100 | Hyvä taso, ei toimenpiteitä |
100 to 200 | Tavoitealue, uudisrakentamisen tavoite alle 200 |
200 to 300 | Toimenpiteet harkintaan, lähinnä paine-eron ja tiiveyden tarkistus |
300 to 600 | STUK:n toimenpideraja ylittynyt, radonkorjaus pakollinen, yleisin keino radonimuri |
yli 600 | Pikaisia toimenpiteitä, radonimuri ja vaipan tiivistys yhdessä |
Jos toimenpideraja ylittyy, korjaus on tyypillisesti radonimuri (alapohjan alle asennettu poistopuhallin, joka imee maaperän radonin ennen sen siirtymistä sisäilmaan) tai vaipan tiivistys (alapohjan ja sokkelin saumojen sulkeminen elastisilla massoilla). Kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa ratkaisu on yleensä huoneistokohtaisten paine-erojen säätö ja ilmanvaihdon tulopuolen tehostus niin, ettei ensimmäinen kerros jää voimakkaaseen alipaineeseen. Radonin pitoisuus, CO2, VOC-yhdisteet ja kosteus saadaan kertamittauksella samalla viikon jaksolla, kun teetät sisäilmamittauksen ammattilaisella.
Kun haluat varmistaa, että kotisi sisäilman laatu on kunnossa
Viisi vinkkiä on järjestelmä, ei yksittäisten parametrien lista. Suodatus määrää, mitä sisään tulee. CO2 kertoo, riittääkö ilma. Kosteus paljastaa, hoituuko vesi pois rakenteiden ulkopuolelle. Paine-ero ratkaisee, mistä korvausilma tulee, ja radon on koko järjestelmän laadunvarmistus. Kun nämä viisi mittaria osoittavat vihreää, kotona hengittäminen on tyypillisesti se asia, mitä hyvä sisäilma on: huomaamatonta.
Jos vain yksikin parametri ei ole hallinnassa, oireet kasaantuvat hitaasti ja niitä on vaikea jäljittää oikealle juurisyylle. Aeris tekee koko ketjun mittauksena: yksi viikon mittausjakso kertoo CO2:n, kosteuden, VOC:n, radonin ja lämpötilan; paine-eromittari katsoo painetasapainon ulkovaipan yli; visuaalinen kanavatarkastus arvioi suodattimet ja LTO-kennon. Saat raportin, jossa numerot, niiden tulkinta ja konkreettiset korjausehdotukset ovat samalla aukeamalla.
Miten usein suodattimet pitää oikeasti vaihtaa?
Suomalaisissa pientaloissa ja kerrostaloissa vähintään 2 kertaa vuodessa, käytännössä kevät- ja syyshuollon yhteydessä. Vilkkaan tien varrella, ODA 3 -kaupunkikohteessa tai allergikkokodissa väli voi olla 3 to 4 kuukautta. Pelkkä paine-eron seuranta ei riitä, koska suodattimen hajuvoimakkuus nousee jo ennen kuin paine-ero saavuttaa vaihdon rajan. Vaihtoperiaatteet ja eri konemerkkien suodatinmallit on koottu artikkeliin Ilmanvaihdon suodatinvaihto.
Mitä eroa on ePM1- ja ePM2.5-suodattimella, ja kumpi pitäisi valita kotiin?
ePM1 pidättää alle 1 mikrometrin hiukkaset (esimerkiksi pakokaasunoki, hienoin katupöly ja osa respiratorisista aerosoleista) ja ePM2.5 alle 2,5 mikrometrin hiukkaset. Suomalaiseen taajamakotiin riittää tyypillisesti ePM10 50 % + ePM1 50 % -yhdistelmä (Sisäilmastoluokitus S2). Allergikkokotiin, pienen lapsen kotiin tai kohteeseen alle 300 m vilkkaasta tiestä suositellaan kaksivaiheista ePM2.5 65 % + ePM1 50 % -yhdistelmää.
CO2-pitoisuus on aamulla 1 300 ppm, pitäisikö olla huolestunut?
Kyllä, jos toistuu öittäin. 1 300 ppm aamuherätystä tarkoittaa, että makuuhuoneen tuloilmavirta ei riitä yöksi suljetussa tilassa kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Tarkista ensin, että tuloilmaventtiili on auki ja puhdas, IV-kone on yön normaaliteholla (ei pienennettynä) ja makuuhuoneen ovi voi olla yöksi raollaan. Jos arvo ei laske alle 1 000 ppm:n näiden korjausten jälkeen, ilmavirta ei mitoituksellisesti riitä ja tarvitaan ilmamäärien mittaus ja säätö.
Mistä tiedän, onko kotini ali- vai ylipaineinen, ja onko sillä väliä?
Ainoa tapa saada varma vastaus on mitata paine-ero ulkovaipan yli vähintään 1 viikon jakso (talvisin vuorokauden vaihtelu voi olla 10 to 20 Pa). Vihjeitä ennen mittausta: takka ja leivinuuni eivät vedä (alipaine liian voimakas), ulko-oven avaaminen vaatii voimaa (kova alipaine), ikkunoihin tiivistyy kosteutta sisäpuolelle (ylipaine + kylmäsillat), kerrostalossa naapurin tupakka tuntuu (epätasapaino huoneiston ja kanavajakelun välillä). Tavoite kaikilla IV-tyypeillä on lievä alipaine 0 to -10 Pa.
Mitä radon maksaa mitata ja korjata?
Pitkäaikaismittauspurkki maksaa noin 60 to 80 euroa per huone, ja STUK:n mittaus on hyväksyttävä viranomaisille. Korjaus riippuu pitoisuudesta ja rakennuksesta: yksinkertainen radonimurin asennus pientaloon alkaa muutamasta tuhannesta eurosta, vaipan tiivistys saneerauskohteessa voi olla edullisempi, kerrostalossa korjaus on yleensä paine-eron ja ilmanvaihdon säätö (ei kallista). Aeris tekee radonimurin asennuksia kiinteällä hinnalla 658 euroa per kohde, kun radonimitoitus on jo tehty.
Voiko sisäilman laadun varmistaa yhdellä mittauksella?
Ei yhdellä piikkimittauksella, mutta yhdellä viikon yhtäjaksoisella mittauksella saadaan luotettava kokonaiskuva. Aeriksen sisäilmamittaus kattaa radonin, CO2:n, VOC-yhdisteet, kosteuden ja lämpötilan samalla laitteella saman viikon ajan. Lisäksi sinä pidät päiväkirjaa tilan käytöstä (saunominen, ruoanlaitto, ihmisten lukumäärä), jotta jokainen piikki saadaan kohdennettua oikeaan syyhyn. Pelkkä yksittäinen piikkilukema ei kerro, onko tasoa myös käyttöjaksossa, eli toistuu se yössä tai illalla.
Mistä tunnistaa, että sisäilmaongelma vaatii ammattilaisen?
Hälytysmerkit: oireet (päänsärky, kuiva kurkku, väsymys, ihottuma, lapsen yöheräily) toistuvat samassa tilassa, eivätkä helpota lomalla; kosteus tiivistyy toistuvasti ikkunoihin tai ulkoseiniin; haju on jatkuva (tunkkainen, viemäri, home); takka tai liesituuletin ei vedä; ilmanvaihtokone pitää epätavallista ääntä tai sammuu. Näissä tapauksissa oikea seuraava askel on ilmanvaihdon ongelmaselvitys, joka rajaa ongelman ja antaa korjausehdotuksen yhdellä käynnillä.
WE KNOW, WE CARE & WE GET IT DONE
IVAeris Oy
010 206 3000
