Sisäilman kosteus: mikä on sopiva taso ja miksi ilmanvaihto ratkaisee
- Mikael Denut
- 22 tuntia sitten
- 10 min käytetty lukemiseen
Sopiva sisäilman kosteus on 30-50 % suhteellista kosteutta. Talvella taso laskee usein 20-40 % välille ja kesällä nousee 40-60 % välille. Asumisterveysasetus 545/2015 määrittää toimenpiderajaksi 20-60 % suhteellisen kosteuden. Jos arvo karkaa pitkäaikaisesti näiden rajojen ulkopuolelle, vika on lähes aina ilmanvaihdossa tai sen säädöissä, ei kosteuden määrässä.
Mitä sopiva sisäilman kosteus tarkoittaa lukuina
Suomen viranomaiset ovat asettaneet sisäilman suhteellisen kosteuden toimenpiderajaksi 20-60 % (Asumisterveysasetus 545/2015). Tämä on raja, jonka jälkeen terveyshaitan riski kasvaa selvästi ja kunta voi vaatia korjaustoimia.
Käytännön suunnitteluohjeissa tavoitetaso on tiukempi. Sisäilmastoluokituksessa 2018 hyvälle sisäilmastolle (luokka S2) ohjearvona on 30-50 % suhteellista kosteutta, ja yksilölliselle sisäilmastolle (luokka S1) 40-50 %. Tämä on se haarukka, johon hyvin toimiva ilmanvaihto pyrkii.
Vuodenaika muuttaa tilannetta paljon. Lämmityskaudella tammikuusta maaliskuuhun suhteellinen kosteus on Suomessa tyypillisesti 20-35 %, vaikka ilmanvaihto toimisi oikein. Loppukeväällä ja syksyllä taso asettuu 40-55 % tasolle. Kesän kostean ulkoilman aikana asunnon kosteus voi nousta 55-65 % tasolle, mikä on vielä hyväksyttävää.
Tarkkaa absoluuttista numeroa ei kannata tavoitella. Ihminen ei aisti yhden tai kahden prosenttiyksikön eroa, mutta erottaa selvästi sen, kun arvo on jatkuvasti alle 25 % tai yli 60 %. Hälytyskellot soivat vasta, kun mittari näyttää pitkäaikaisesti rajan ulkopuolista lukemaa.
Miksi suhteellinen kosteus ei ole sama asia kuin veden määrä ilmassa
Suhteellinen kosteus (RH, relative humidity) kertoo, kuinka lähellä ilma on kyllästystä siinä lämpötilassa, jossa se on. Sama vesimäärä ilmassa tuottaa täysin eri RH-lukeman, jos lämpötila muuttuu.
Tästä syystä suomalainen talvi tuntuu kuivalta. Kun ulkona on minus kymmenen astetta ja suhteellinen kosteus 80 %, ilma sisältää vain noin 1,8 grammaa vettä kuutiometrissä. Kun tämä sama ilma virtaa sisään ja lämpenee plus 21 asteeseen, vesimäärä pysyy samana, mutta sen kyllästyskyky on noussut moninkertaiseksi. Lopputulos on RH noin 10 %.
Mikään asunnossa ei siis "kuivata" ilmaa talvella. Ulkoilma on jo lähtökohtaisesti kuivaa, ja lämmitys vain laskee suhteellista lukemaa. Tämä on fysiikkaa, ei vika ilmanvaihdossa, ja sama ilmiö toistuu kaikissa pohjoisen pallonpuoliskon maissa.
Kastepiste on toinen samasta ilmiöstä johdettu suure. Se on lämpötila, johon asti ilmaa voidaan jäähdyttää ennen kuin vesi alkaa tiivistyä pinnoille. Esimerkiksi sisäilma +21 asteessa ja 50 % suhteellisessa kosteudessa kastepiste on noin +10 astetta. Kaikki sitä kylmemmät pinnat asunnossa, tyypillisesti vanhat ikkunalasit, ulkoseinän nurkat ja kylmäsillat, alkavat kerätä kosteutta.
Liian kuiva sisäilma (alle 25 %): oireet ja oikea syy
Kuiva sisäilma tuntuu yleensä iholla, limakalvoilla ja silmissä. Tyypillisiä oireita ovat kuiva kurkku herätessä, tukkoinen nenä, käheys, silmien kirvely, ihon kireys ja staattisen sähkön purkaukset villasukissa. Pitkään jatkuessaan kuivuus pahentaa allergioita ja virusten leviämistä, koska limakalvojen suojamekanismi heikkenee.
Yleisin diagnoosi on väärä. Käytännössä jokaisessa rautakaupassa ja monella verkkokauppasivulla ratkaisuksi tarjotaan ilmankostutinta. Useimmissa tapauksissa kostutin hoitaa oireen mutta ei syytä, ja saattaa jopa luoda uuden ongelman: hallitsematon kosteuden lisäys yhdistettynä huonoon ilmanvaihtoon voi nostaa pinta- tai rakennekosteutta riskialueelle.
Todellinen syy on lähes aina ilmanvaihdon ylimitoitus tai vääräsäätö. Kun IV-järjestelmä vetää reilusti yli mitoitusilmavirran, kosteus poistuu nopeammin kuin sitä ehtii syntyä. Yleisiä lähteitä ongelmalle ovat tehostuksen jääminen päälle, vääriin asentoihin säädetyt venttiilit, koneellisen tulo-poiston liian suuri kierrosluku ja lämmöntalteenoton heikko hyötysuhde.
Lämmöntalteenotto (LTO) on tässä avainasemassa. Hyvin toimiva levy- tai pyörivä LTO siirtää lämmön lisäksi osan kosteudesta ulkokanavasta tulokanavaan, mikä pitää sisäilman RH-tason 5-15 prosenttiyksikköä korkeammalla kuin LTO:ttomassa järjestelmässä. Jos LTO on tukossa, jäätynyt, väärin asennettu tai hihna katkennut, tämä etu menetetään.
Ennen kuin investoit kostuttimeen, kannattaa siis tarkistaa kolme asiaa: ilmavirtojen mittausarvot venttiileistä, IV-koneen säätökäyrä ja LTO:n toimintakunto. Hyvin tasapainotettu järjestelmä tuottaa Suomen olosuhteissa talvella tyypillisesti 25-35 % RH, mikä on jo riittävän mukava taso.
Liian kostea sisäilma (yli 60 % pitkäaikaisesti): oireet ja riskit
Liian kostean sisäilman tunnistaa eri merkeistä. Asunto tuntuu tunkkaiselta, kylpyhuoneen peili sumuttuu pitkäksi aikaa suihkun jälkeen, ikkunoiden alalaitoihin tiivistyy aamuisin vettä, ja tekstiileissä alkaa tuntua kosteilta tai jopa hieman home-mainen haju. Punkkien määrä makuuhuoneessa kasvaa nopeasti, kun RH ylittää 50-60 %.
Liian kostea sisäilma on rakennukselle vaarallisempi kuin kuiva. Homekasvun edellytykset ovat selkeät: jos materiaalin pinnan suhteellinen kosteus pysyy yli 85 % vähintään noin kahden viikon ajan ja lämpötila on yli +5 °C, mikrobit alkavat lisääntyä orgaanisella ravinnolla (puu, kartonki, pöly, tekstiili). Sisäilman 60-70 % RH ei vielä sinänsä aiheuta homekasvua, mutta jos rakenteen pinta on tätä kylmempi, paikallinen pintakosteus voi nousta riskialueelle.
Esimerkki konkretisoi. Sisäilma +21 °C ja 65 % RH tuottaa kastepisteen noin +14 °C. Vanhan kerrostalon ulkoseinän nurkka voi olla talvella vain +12 °C, jolloin nurkka kerää jatkuvasti kosteutta ilmasta. Asukas ei näe kosteutta, mutta puurakenteet, tapetin liima ja eristevilla saavat oman annoksensa kuukaudesta toiseen.
Yleisin syy on riittämätön ilmanvaihto. Painovoimaisen järjestelmän kerrostalo pysähtyy lähes kokonaan kesällä, kun ulko- ja sisälämpötila tasoittuvat eikä savupiippuvaikutus enää vedä. Koneellisen poiston järjestelmissä tukkeutuneet ikkunaventtiilit estävät korvausilman tulon, jolloin kosteus jää sisään. Koneellisessa tulo-poistossa väärin säädetty kone voi ylittää poistoilmamääränsä mutta vetää tulokanavalta liikaa kosteaa kesäilmaa.
Toinen yleinen syy on kosteuden tuottaminen ilman poistoa. Pyykinkuivaus huoneessa ilman tehostusta, suihku ilman aktiivista poistoa, ruoanlaitto ilman liesituuletinta ja paljon kasveja yhdistettynä huonoon ilmanvaihtoon tuottavat asunnolle pitkäaikaisen kosteuskuorman.
Mistä sisäilman kosteus syntyy ja minne sen pitäisi mennä
Neljän hengen kotitalous tuottaa tyypillisesti 10-15 litraa vesihöyryä vuorokaudessa. Suurin osa tästä syntyy hengityksestä (yhdeltä aikuiselta noin 40-60 grammaa tunnissa), suihkussa ja saunassa, ruoanlaitossa, pyykinkuivauksessa ja kasveista. Pienikin määrä kosteutta jää huomaamatta päivän aikana, mutta vuodessa puhutaan tuhansista litroista.
Kosteuden hallinnan perussääntö on yksinkertainen: poista kosteus syntypaikalta ennen kuin se ehtii levitä muualle asuntoon. Tämä on huomattavasti tehokkaampaa kuin yrittää kuivata jo levinnyttä kosteutta jälkikäteen.
Liesituuletin ruoanlaiton aikana siirtää kymmeniä litroja vesihöyryä suoraan ulos vuosittain. Sen pitää käynnistyä ennen ruoanlaiton alkua ja jäädä päälle 5-10 minuuttia sen jälkeen, kun viimeinenkin höyry on poistunut. Pelkkä rasvasuodattimen läpi kierrättävä huppu ei poista kosteutta.
Kylpyhuoneen poistoventtiilin pitää olla auki ja sen tehostuksen toimia. Tehostuksen tehtävä on lisätä poistoilmamäärää suihkun ja saunan ajaksi, jotta vesihöyry ei pääse kylpyhuoneen ulkopuolelle. Liian usein tehostuksen kytkin on rikki, väärin asennettu tai venttiili itse tukossa pölystä.
Vaatteiden kuivaaminen sisällä on Suomessa yleinen mutta haastava käytäntö. Yhden koneellisen pesun kuivaus haihduttaa noin 2-3 litraa vettä asuntoon. Ilman aktiivista tehostusta tämä on suuri ja äkillinen kuormitus. Mikäli sisällä kuivaaminen on välttämätöntä, kuivaushuone tai erillinen poistoilmakanava on järjestelmäratkaisu, joka säästää muut tilat.
Miksi ilmanvaihto on sisäilman kosteuden tärkein säätäjä
Ilmanvaihdon rooli kosteuden hallinnassa on niin keskeinen, että lähes kaikki muut säätökeinot ovat sen jälkitöitä. Eri järjestelmätyypit toimivat eri tavoin, ja kosteusongelman ratkaisu alkaa aina järjestelmän tunnistamisesta.
Käytännössä ilmanvaihto vaikuttaa sisäilman kosteuteen kolmen mekanismin kautta. Ensinnäkin se määrittää, kuinka paljon ulkoilman kosteutta tuodaan sisään: kylmänä talvipäivänä ulkoilma sisältää erittäin vähän vettä, joten suuri tuloilmavirta laimentaa sisäilman kosteutta. Toiseksi se poistaa asunnossa syntyneen kosteuden ennen kuin se ehtii kertyä rakenteisiin. Kolmanneksi se vaikuttaa rakennuksen paine-erotasapainoon, joka puolestaan ohjaa, mistä ja minne kosteus liikkuu ulko- ja sisäilman välillä.
Painovoimainen ilmanvaihto
Painovoimainen järjestelmä luottaa savupiippuvaikutukseen ja tuulipaineeseen. Lämmityskaudella se toimii usein hyvin, mutta kesäkuukausina sisä- ja ulkolämpötilan tasoittuessa ilmanvaihto pysähtyy lähes kokonaan. Tämä on yleinen syy vanhojen kerrostalojen kosteusongelmiin elo-syyskuussa.
Ratkaisuna on korvausilmareittien varmistaminen ja tarvittaessa vedonparantaja. Ikkunaventtiilien ja korvausilmaventtiilien on oltava auki ja puhtaita ympäri vuoden. Tarkempi opas painovoimaisen tehostamiseen löytyy artikkelistamme Painovoimaisen ilmanvaihdon tehostaminen.
Koneellinen poistoilmanvaihto
Koneellinen poisto on yleisin järjestelmä 1960-1990-luvun kerrostaloissa. Se imee ilmaa ulos vakionopeudella, ja korvausilman pitää tulla ikkunaventtiilien tai erillisten korvausilmaventtiilien kautta. Kosteusongelma syntyy melkein aina korvausilmareittien puutteesta.
Tutkimuksessa, joka käsitti 152 asuntoa 26:ssa suomalaisessa kerrostalossa, koneellisen poiston asuntojen alipaine ulkoilmaan oli keskimäärin 18,6 Pa (Leivo et al. 2015). Suositusarvo on 5-20 Pa. Yli kolmannes mittauspisteistä ylitti 20 Pa rajan, mikä tarkoittaa, että korvausilma alkoi virrata rakenteiden vuotoreittien kautta. Tämä tuo mukanaan epäpuhtauksia ja heikentää kosteustasapainoa.
Ratkaisuna on kahden asian samanaikainen säätö: poistoilmavirran tarkistus ja korvausilmareittien lisääminen tai puhdistaminen. Yksittäisen ikkunaventtiilin vaihtaminen on usein nopeampi parannus kuin koneen säätö, ja siitä lisää artikkelissa Korvausilmaventtiili ikkunaan?.
Koneellinen tulo-poistoilmanvaihto ja LTO
Koneellinen tulo-poisto lämmöntalteenotolla on kosteuden hallinnan kannalta paras järjestelmä. Se mittaa ja säätää sekä tuotua että poistettavaa ilmaa, ja LTO siirtää osan kosteudesta talvella tulokanavaan. Hyvin toimiva järjestelmä pitää sisäilman 30-45 % tasolla läpi vuoden ilman kostutusta.
Ongelmat tyypillisesti johtuvat säädön puutteesta, suodattimien laiminlyönnistä tai LTO:n teknisestä viasta. Tehoton LTO voi pudottaa tuoilman kosteutta 10-15 prosenttiyksikköä, ja sama vaikutus näkyy sisäilman RH-tasossa.
Kaikkien järjestelmätyyppien yleiskuva on koottu artikkeliin Ilmanvaihtojärjestelmät: perusteellinen opas.
Miten mittaat sisäilman kosteutta oikein
Mittaaminen on edellytys kaikelle korjaamiselle. Tunteella ja hauilla ei pärjää, koska ihminen tottuu nopeasti epäoptimaaliseen kosteuteen.
Yksinkertainen RH-mittari (hygrometri) maksaa 10-30 euroa ja sen tarkkuus on tyypillisesti +/- 3-5 prosenttiyksikköä. Tämä riittää useimpiin kotikäyttöihin. Tarkemmat laboratoriotason mittarit (+/- 1 %) ovat hintaluokassa 100-300 euroa.
Mittarin sijoittelu on yhtä tärkeä kuin mittarin tarkkuus. Asenna mittari oleskeluvyöhykkeelle noin 1,1 metrin korkeuteen lattiasta, vähintään 60 cm seinästä ja vähintään metrin etäisyydelle ikkunoista, lämpöpattereista, kylpyhuoneen ovesta ja keittiön työpisteistä. Lähellä lämpölähdettä RH-lukema on aina liian matala ja lähellä kylpyhuonetta liian korkea.
Yksi mittauspiste ei riitä isossa asunnossa. Kerrostalokaksiossa kaksi mittauspistettä (olohuone + makuuhuone) on minimi, omakotitalossa neljä-viisi. Eteinen, vaatehuone ja varastokomerot kannattaa mitata erikseen, koska niiden kosteus voi poiketa pääoleskelutiloista merkittävästi.
Yhden hetken lukema ei kerro tarinaa. Kosteus vaihtelee päivän aikana 10-20 prosenttiyksikköä suihkun, ruoanlaiton ja ulko-oven aukaisun mukaan. Diagnoosin pitää perustua vähintään viikon, mieluummin kuukauden, jatkuvaan dataan. Älykkäät mittarit kuten Ruuvi, Netatmo tai Aqara hoitavat jatkuvan tallennuksen automaattisesti ja näyttävät trendin matkapuhelimen sovelluksessa.
Hälyttäviä lukemia ovat jatkuva alle 20 % lämmityskaudella, jatkuva yli 60 % kesäkaudella tai mikä tahansa yli 70 % lukema asuinhuoneessa. Lyhyet piikit suihkun jälkeen tai oven aukaisun yhteydessä ovat normaaleja eikä niistä kannata huolestua. Sisäilman kosteuden mittaamisen syvempi käytäntö on käsitelty artikkelissa Sisäilmamittaus: mittauslaite postissa vai ammattilainen paikan päällä.
Korjauksen päätöspuu: ilmanvaihto ensin, kostutin viimeisenä
Kun sisäilman kosteus on jatkuvasti rajojen ulkopuolella, kannattaa seurata järjestyksessä viittä askelta. Jokainen askel ratkaisee yleisimmät syyt edullisimmasta kalliimpaan.
Askel 1: tunnista IV-järjestelmä. Painovoimainen, koneellinen poisto vai koneellinen tulo-poisto. Tämä määrittää, mistä ratkaisua etsitään. Yleisin virhe on yrittää korjata ongelmaa väärän järjestelmän oletuksin.
Askel 2: tarkista ilmavirrat ja korvausilma. Onko venttiilit auki, suodattimet puhtaita, ikkunaventtiilit puhtaita ja säädöt mitoitusarvossaan. Pelkkä tukkeutuneen venttiilin puhdistus tai suodattimen vaihto ratkaisee monta kosteusongelmaa ilman muita toimia.
Askel 3: ratkaise paine-erot. Liian suuri alipaine vetää kuivaa ulkoilmaa rakenteiden läpi ja kuivattaa sisäilman, liian pieni alipaine jättää kosteutta jumiin. Mittaus paine-eromittarilla on edullinen tapa varmistaa, että järjestelmä toimii ohjearvoissa (5-20 Pa koneellisella poistolla, 0-5 Pa painovoimaisella).
Askel 4: tarkista LTO ja kone. Onko hyötysuhde laskenut, hihna kunnossa, ohjaus oikealla käyrällä. Tämä on usein kohta, jossa kannattaa kutsua ammattilainen, koska komponenttitason vianetsintä vaatii mittalaitteet ja kokemusta.
Askel 5: vasta nyt harkitse aktiivista kostuttamista tai kuivattamista. Jos järjestelmä on todistetusti tasapainossa ja RH jää silti pitkäaikaisesti alle 20 %, kostutin on perusteltu lisä. Yli 60 % suunnassa kanavakuivain on harvoin tarpeen omakotitalossa, mutta erityiskohteissa (uima-allas, viinikellari, ateljee) voi olla.
Kosteus eri talotyypeissä
Yksittäisen asukkaan keinot riippuvat asumismuodosta. Vastuun rajat ja korjausmahdollisuudet eroavat merkittävästi.
Omakotitalossa omistaja vastaa koko ilmanvaihtojärjestelmästä ja voi korjata tai vaihtaa sen kokonaan. Investoinnit ovat suurempia, mutta päätöksenteko on suoraviivaista. Tyypillinen kosteusongelma omakotitalossa korjautuu IV-koneen säädöllä, suodattimien vaihdolla ja LTO:n tarkistuksella ilman varsinaista vaihtoa.
Kerrostalon huoneistossa toimijoita on enemmän. Asukas vastaa oman asunnon ikkunaventtiileistä, niiden auki pitämisestä ja kylpyhuoneen poistoventtiilin puhtaudesta. Taloyhtiö vastaa rakennuksen koneellisesta poistosta, sen säädöistä ja yhteisistä kanavista. Jos kosteusongelma jatkuu vaikka asukas tekisi oman osuutensa, asia kuuluu isännöitsijälle ja taloyhtiön kokoukseen.
Painovoimainen vanha kerrostalo on oma erityistapauksensa. Järjestelmä toimii suunnitellusti vain tietyissä lämpötila- ja tuulioloissa, ja loppukesän ongelmiin ei aina ole ratkaisua ilman kohtuullista investointia (esimerkiksi huippuimuri tai vedonparantaja). Tällaisissa kohteissa katselmus paikan päällä on yleensä järkevin ensimmäinen askel, koska oikea diagnoosi vaatii järjestelmän kokonaiskuvan.
Energiaremontin jälkeen ongelmat tyypillisesti pahenevat ennen kuin paranevat. Kun ikkunoita ja ulkovaipan tiiveyttä parannetaan ilman vastaavaa ilmanvaihdon tasapainotusta, alipaine syvenee ja kosteus jää sisään. Suomalaisessa kenttätutkimuksessa keskimääräinen alipaine oli ennen remonttia 18 Pa ja sen jälkeen 19 Pa, mutta yksittäisissä asunnoissa nousu oli 30-50 Pa luokkaa (Leivo et al. 2015). Käytännön opetus: ennen energiaremonttia kannattaa varata budjettia myös ilmanvaihdon säätöön tai uusimiseen.
Milloin kannattaa kutsua ammattilainen paikan päälle
Useimmat sisäilman kosteusongelmat ovat ratkaistavissa ilman ammattilaisen apua, kunhan diagnoosi tehdään oikeassa järjestyksessä. Selvät kynnykset, joiden jälkeen ammattilaisen tarkastus on järkevää, ovat:
Suhteellinen kosteus pysyy alle 20 % yli kahden viikon ajan lämmityskauden aikana, vaikka tehostus on pois päältä ja venttiilit säädetty.
Suhteellinen kosteus pysyy yli 60 % yli kahden viikon ajan, vaikka liesituuletin ja kylpyhuonetehostus toimivat normaalisti.
Ikkunoiden alaosaan tiivistyy aamuisin vettä useina päivinä peräkkäin.
Tuntuu home- tai kellarin haju, joka ei katoa tuulettamisella.
Hengitysoireet, päänsärky tai allergisten oireiden paheneminen, jotka liittyvät asunnossa oleskeluun.
Energiaremontin (ikkunat, lisäeristys, LTO-asennus) jälkeen ilmanvaihto ei ole tasapainotettu.
IVAeriksen IV-katselmus on 30 minuutin paikan päällä tehtävä tarkastus, jossa katsotaan järjestelmä kokonaisuutena ja annetaan suoraan vastaus siitä, mistä ongelma johtuu ja mitä se vaatii. Hinta on 155 euroa sisältäen alv:n, ja se on kuluttaja-asiakkaille myös kotitalousvähennyskelpoinen.
Usein kysyttyä sisäilman kosteudesta
Auttaako ilmankostutin liian kuivaan sisäilmaan?
Ilmankostutin nostaa hetkellisesti suhteellista kosteutta yhden huoneen alueella, mutta ei korjaa varsinaista syytä. Useimmissa tapauksissa kuiva sisäilma johtuu ylimitoitetusta tai säätämättömästä ilmanvaihdosta tai heikosti toimivasta lämmöntalteenotosta. Kostutin kannattaa hankkia vasta sen jälkeen kun nämä on todistetusti tarkastettu ja säädetty, koska huonosti hallittu kostutus voi nostaa rakennekosteutta ja luoda homeriskin.
Mikä on kastepiste ja miksi se on tärkeä?
Kastepiste on lämpötila, johon asti ilmaa voidaan jäähdyttää ennen kuin vesi alkaa tiivistyä pinnoille. Esimerkki: sisäilma +21 astetta ja 50 prosenttia suhteellista kosteutta tuottaa kastepisteen noin +10 astetta. Kaikki tätä kylmemmät pinnat asunnossa, kuten vanhat ikkunalasit ja ulkoseinän nurkat, alkavat kerätä kosteutta. Kastepistettä alentamalla (kuivempi tai lämpimämpi ilma) tai kylmiä pintoja lämmittämällä (parempi lämmöneristys) kondensoitumisriski pienenee.
Onko taloyhtiö vastuussa sisäilman kosteudesta?
Vastuu jakautuu. Asukas vastaa oman asunnon kunnossapidosta, tuuletuksesta ja ikkunaventtiilien auki pitämisestä. Taloyhtiö vastaa rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmän kunnosta, säädöistä ja kanaviston puhdistuksesta. Jos kosteusongelma jatkuu vaikka asukas hoitaa oman osuutensa, kyseessä on todennäköisesti taloyhtiön vastuulle kuuluva asia. Tällöin kirjallinen ilmoitus isännöitsijälle on oikea ensimmäinen askel ja sitä voi seurata ammattilaisen tekemä mittaus.
Voiko ikkunan avaaminen säätää sisäilman kosteutta?
Lyhyt ja voimakas tuuletus (5-10 minuuttia ikkunat täysin auki) on tehokas keino poistaa hetkellinen kosteus, esimerkiksi suihkun jälkeen tai vieraiden jälkeen. Ikkunan jättäminen pitkäksi aikaa raolleen on vähemmän tehokas ratkaisu, kuluttaa lämpöenergiaa ja voi aiheuttaa vedontunteen. Ikkunatuuletus ei kuitenkaan korvaa toimivaa ilmanvaihtojärjestelmää, eikä sitä pidä käyttää pysyväisratkaisuna kosteusongelmaan.
Miksi kylpyhuoneeni sumuttaa pitkään, vaikka poistoventtiili toimii?
Yleisin syy on liian pieni poistoilmavirta tehostustilassa. Suihkun aikana ilmanvaihdon pitäisi pystyä poistamaan vähintään 25-30 litraa sekunnissa, mutta vanhassa järjestelmässä tehostuksen tuottama lisäys voi olla vain 5-10 litraa sekunnissa. Toinen yleinen syy on tukkeutunut venttiili. Suihkun ja saunan jälkeen kylpyhuoneen oven pitäminen kiinni ja tehostuksen jatkaminen 15-30 minuuttia auttaa myös huomattavasti.
Pitääkö liesituuletinta käyttää joka kerta ruoanlaitossa?
Kyllä, aina kun keitettävässä tai paistettavassa ruoassa syntyy höyryä, rasvaa tai hajua. Liesituuletin pitää käynnistää ennen ruoanlaiton alkua ja jättää päälle 5-10 minuuttia sen jälkeen, kun viimeisetkin höyryt ovat poistuneet. Pelkkä rasvansuodattimen läpi kierrättävä huppu (ei poistokanavaa) ei poista kosteutta vaan ainoastaan suodattaa rasvaa. Suomessa noin puolet asunnoista on tällaisia kierrätyshuppuja, mikä on yksi yleisimmistä kosteusongelmien lähteistä.
Onko 70 prosentin suhteellinen kosteus vaarallinen taso?
Lyhyt 70 prosentin piikki suihkun tai saunan jälkeen on normaali ja vaaraton. Pitkäaikaisesti yli 60 prosentin taso alkaa nostaa homeriskiä, koska kylmillä pinnoilla paikallinen suhteellinen kosteus voi saavuttaa kriittisen 85 prosentin rajan. Jos mittari näyttää yli 70 prosenttia useita peräkkäisiä päiviä, kannattaa selvittää syy: yleensä riittämätön ilmanvaihto, kanavatukos tai sisäinen kosteuslähde (kuten pyykinkuivaus ilman tehostusta).
WE KNOW, WE CARE & WE GET IT DONE
IVAeris Oy
010 206 3000
