Miten ilmanvaihto vaikuttaa home- ja kosteusvaurioihin?
- Mikael Denut
- 30.3.2023
- 8 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 18.5.
Ilmanvaihto on rakennuksen sisäilman tärkein hallintajärjestelmä, kun puhutaan home- ja kosteusvaurioista. Se voi yhtäaikaisesti olla suurin syy vaurion syntymiseen ja samalla tehokkain tapa estää sitä, riippuen siitä, onko järjestelmä mitoitettu, säädetty ja huollettu oikein. Tämä asiantuntijaopas käy läpi ilmanvaihdon kaksoisroolin asunnonomistajan, taloyhtiön ja isännöitsijän näkökulmasta.
Käymme ensin läpi, miten oikein toimiva ilmanvaihto ehkäisee home- ja kosteusvaurioita. Sen jälkeen tarkastelemme, miten väärin toimiva tai laiminlyöty ilmanvaihto pahentaa niitä, jopa silloin kun asukas luulee, että järjestelmä auttaa. Lopuksi käymme läpi, mitä ilmanvaihdolta vaaditaan vaurion eri vaiheissa: ennen vauriota, vaurion aikana, korjauksen aikana ja korjauksen jälkeen.
Tarkemmin homeitiöiden leviämisestä yhteen suuntaan kerromme erillisessä artikkelissa Ilmanvaihdon merkitys homeitiöiden leviämisen ehkäisyssä. Korjausprosessista ja korjauksen jälkeisestä tarkastuksesta saa lisätietoa artikkelista Kosteusvaurion korjaus ja ilmanvaihdon tarkastus. Yleisistä mekanismeista, joilla ilmanvaihto vaikuttaa sisäilmaan, on kirjoitettu erikseen artikkelissa Miten ilmanvaihtojärjestelmä voi parantaa sisäilman laatua.
Miksi home- ja kosteusvauriot ovat ilmanvaihtokysymys
Home- ja kosteusvauriot ovat fysikaalinen lopputulos kolmesta yhtäaikaisesta tekijästä: suhteellinen kosteus pinnalla yli 75 prosenttia, pintalämpötila yli 5 celsiusastetta ja orgaaninen materiaali ravinnoksi. Kun nämä toteutuvat yhtäjaksoisesti noin kahdesta neljään viikkoon, homekasvu käynnistyy (Asumisterveysasetus 545/2015, WHO 2009 Indoor Air Quality Guidelines: Dampness and Mould).
Ilmanvaihto vaikuttaa suoraan kahteen näistä kolmesta tekijästä. Se poistaa sisätiloissa syntyvän vesihöyryn ennen kuin se tiivistyy rakenteen pintaan, ja se ohjaa painesuhteita siten, että kostea sisäilma ei kulkeudu rakenteen sisälle. Sen sijaan se ei vaikuta orgaaniseen ravintoaineeseen, vaan se on rakenteen materiaalivalinta. Tästä syystä ilmanvaihto on käytännössä ainoa hallittava tekijä jokaisessa olemassa olevassa rakennuksessa, kun home- ja kosteusvaurioita halutaan ehkäistä.
Miten ilmanvaihto ehkäisee home- ja kosteusvaurioita
Toimiva ilmanvaihto suojaa rakennusta home- ja kosteusvaurioilta kolmella samanaikaisella mekanismilla, jotka kaikki ovat välttämättömiä. Yhdenkin pettäminen voi riittää vaurion syntymiseen.
Kosteuskuorman jatkuva poistaminen syntypaikalta
Asunnossa syntyy vesihöyryä jatkuvasti. Aikuinen hengittää ulos noin 50 grammaa vettä tunnissa, yksi suihkukerta vapauttaa noin 0,7 kilogrammaa vettä ilmaan, ruoanlaitto noin 1,5 kilogrammaa ateriaa kohti ja pyykinkuivaus sisätiloissa 2-3 kilogrammaa kuivauskertaa kohti. Nelihenkisessä taloudessa kokonaiskosteuskuorma on tyypillisesti 10-15 kilogrammaa vettä vuorokaudessa (RIL 250-2020 Kosteudenhallinta rakentamisessa).
Ilmanvaihdon tehtävä on poistaa tämä kosteus suoraan syntypaikalta, eli kylpyhuoneesta, keittiöstä, kuivaushuoneesta ja erillis-WC:stä. Tämä toteutuu sillä, että poistoilmaventtiili sijoitetaan kosteuslähteen läheisyyteen ja venttiilin kautta virtaa riittävä määrä ilmaa. Asuinkohteen poistoilmavirtojen mitoitusarvot löytyvät ympäristöministeriön asetuksesta 1009/2017 ja D2-rakentamismääräyskokoelmasta.
Suhteellinen kosteus pidetään alle kriittisen rajan
Sisäilmastoluokitus 2018 (RT 07-11299, LVI 05-10629) asettaa asuintilojen tavoitteeksi suhteellisen kosteuden 25-45 prosenttia talvella ja noin 40-55 prosenttia kesällä. Tämä taso pitää myös rakenteen pinnoilla esiintyvän kosteuden turvallisesti alle homekasvun kriittisen rajan, vaikka rakenteen pintalämpötila olisi muutaman asteen sisälämpötilaa alempi.
Kun ilmanvaihto on riittävä, sisäilmaan tulee jatkuvasti kuivempaa ulkoilmaa, joka laimentaa sisällä syntyvää kosteutta. Talvella suomalaisessa ilmastossa tämä voi johtaa jopa liian kuivaan sisäilmaan, jolloin RH putoaa alle 20 prosenttiin, mutta tämä on home- ja kosteusvaurioiden kannalta turvallisempi tila kuin yli 60 prosentin pitkäaikainen taso.
Painesuhteet ohjaavat ilmavirtaa oikealta puolelta
Asuinkohteen suositusarvo on lievä alipaine ulkoilmaan nähden, 0...-10 pascalia (YM 1009/2017, STM Asumisterveyden ohje 2009). Tällöin rakenteiden läpi ei pumpaudu kosteaa sisäilmaa ulospäin eristekerrokseen, jossa kosteus voisi kondensoitua kylmempään ulkokerrokseen.
Liiallinen alipaine, käytännössä yli -20 pascalia, kääntää tilanteen päinvastaiseksi. Tällöin ulkoa imetään ilmaa rakenteiden vuotokohtien läpi, mukana voi kulkeutua maaperän kosteutta, sadevettä ja epäpuhtauksia. Suomen kerrostaloissa tehdyssä INSULAtE-tutkimuksessa (Leivo et al. 2015, 152 asuntoa) 36 prosentilla mitatuista koneellisen poiston huoneistoista ylitettiin -20 Pa raja-arvo. Yksityiskohtainen analyysi paineista on artikkelissa Miten ilmanvaihtojärjestelmä voi parantaa sisäilman laatua.
Miten väärin toimiva ilmanvaihto pahentaa home- ja kosteusvaurioita
Ilmanvaihto on myös aktiivinen vaurion synnyttäjä, kun se on epätasapainoinen, alimitoitettu tai laiminlyöty. Alla on neljä yleistä mekanismia, joilla ilmanvaihto pahentaa home- ja kosteusvaurioita.
Väärä painesuhde kuljettaa kosteutta rakenteisiin
Kun rakennus on talvella ylipaineinen ulkoilmaan nähden, lämmin ja kostea sisäilma virtaa rakenteen vuotokohtien läpi ulospäin. Kosteuspitoinen sisäilma jäähtyy kulkiessaan kohti kylmempää ulkopintaa, ja jossakin kohtaa kastepistelämpötilan kohdalla vesihöyry kondensoituu nestemäiseksi vedeksi keskelle eristekerrosta. Tämä on klassinen mekanismi, jolla puurakenteinen yläpohja tai ulkoseinä kostuu sisältä päin näkymättömästi (Quirouette CMHC 2004, Kalamees et al. 2007).
Ylipaine syntyy yleensä epätasapainoisesta ilmanvaihdosta. Tyypillisiä syitä ovat tuloilmavirta säädetty suuremmaksi kuin poistoilmavirta, kylpyhuoneen tai keittiön huippuimuri pois päältä talvella tai energiaremontin jälkeinen tilanne, jossa rakennusvaippa on tiivistetty mutta ilmanvaihtoa ei ole tasapainotettu uusiksi.
LTO-kennon kondenssi ja jäätyminen
Lämmöntalteenotto (LTO) on talviolosuhteissa ainoa tapa pitää tulo-poistoilmanvaihto energiataloudellisena. Mutta juuri LTO-kenno on myös kosteusongelmien syntymäpaikka. Talvella lämmin ja kostea poistoilma kohtaa LTO-kennossa kylmän tuloilman pinnan, jolloin poistoilman vesihöyry tiivistyy kennon pinnalle. Tyypillinen kondenssimäärä on 1-3 litraa vuorokaudessa yhden kerrostaloasunnon LTO-koneessa.
Kondenssi on suunniteltu poistumaan kondenssivesiviemäriä pitkin, mutta jos viemäri on tukossa, jäätynyt tai vesilukko on kuivunut, kosteus jää kennon sisälle ja IV-koneen runkoon. Yhdessä lämmön ja lian kanssa tämä tuottaa ideaaliset kasvuolosuhteet sisäiselle homeelle (Asumisterveysasetus 545/2015 toimenpiderajat mikrobeille). Kovilla pakkasilla alle -10 celsiusasteen kondenssi voi jäätyä ja tukkia kennon kokonaan, jolloin poistoilmavirta romahtaa ja asunnon kosteus nousee nopeasti (Mikola et al. 2019).
IV-koneen sisäinen home ja kostuneet suodattimet
IV-koneen suodattimet, äänenvaimentimet, kennot ja kanavisto kerää käytön aikana pölyä, joka toimii orgaanisena ravintona homemikrobeille. Kun tähän yhdistyy LTO-kennosta tai vuotaneesta vesilukosta tuleva kosteus, tuloilma ohittaa homeisen pinnan ennen kuin se päätyy makuuhuoneeseen tai lastenhuoneeseen. Tällöin ilmanvaihto, joka oli tarkoitettu sisäilman puhdistajaksi, alkaa levittää homeitiöitä koko asuntoon.
Suodattimien oikea-aikainen vaihto (tyypillisesti 6-12 kuukauden välein, ulkoilman PM-pitoisuudesta ja suodatinluokasta riippuen, ISO 16890), LTO-kennon vuosihuolto ja IV-kanaviston puhdistus 10 vuoden välein ehkäisevät tämän mekanismin.
Liian voimakas alipaine vetää kosteutta ulkoa sisään
Liiallinen alipaine, käytännössä yli -20 pascalia ulkoilmaan nähden, kääntää koko mekanismin vastakkaiseksi: rakenteen ulkopinnan kosteus, maaperän radon ja kosteus, sekä porraskäytävän tai ulkoseinävuotojen kautta tuleva ilma virtaavat rakenteen läpi sisäilmaan. Tämä on erityisen kriittistä alimmissa kerroksissa ja kellarikerroksissa.
Suomalaisessa kerrostalokannassa tämä on yleisempi kuin oletetaan. Mikola et al. (2019) raportoivat 5-kerroksisesta kerrostalosta paine-erot 1. kerroksessa keskimäärin -30 pascalia ja yli -10 pascalia 22 prosenttia vuoden tunneista. Yksityiskohtainen taloyhtiön korjausprosessin kuvaus on artikkelissa Kosteusvaurion korjaus ja ilmanvaihdon tarkastus.
Ilmanvaihdon kaksoisrooli yhdellä silmäyksellä
Alla oleva taulukko kokoaa, miten sama tekijä voi joko ehkäistä tai pahentaa home- ja kosteusvaurioita riippuen järjestelmän tilasta.
Tekijä | Positiivinen vaikutus oikein toimivana | Negatiivinen riski väärin toimivana | Mitä pitää varmistaa |
Poistoilmavirta kylpyhuoneessa | Poistaa kosteuden suihkun ja saunan jälkeen | Alimitoitettu venttiili jättää kosteuden seinärakenteisiin | 15-20 dm3/s perustaso, tehostus käyttöön suihkun ajaksi |
Tuloilmavirta makuuhuoneessa | Tuo kuivaa ulkoilmaa, laimentaa kosteutta | Tukossa venttiili johtaa CO2- ja kosteusnousuun yöllä | 6 dm3/s/hlö (D2), venttiili auki, ei teipattuna |
Painesuhde ulkoilmaan | 0...-10 Pa estää kosteuden pumppautumisen rakenteisiin | Yli -20 Pa imee ulkoa kosteutta, ylipaine vie sisältä | Mittaus paine-eromittarilla, säätö tasapainoon |
LTO-kenno | Pitää tulo-poistoilmanvaihdon energiataloudellisena | Kondenssi voi jäätyä, kostua tai homehtua | Vuosihuolto, kondenssivesiviemärin tarkistus |
Suodattimet | Estävät ulko-pölyn ja siitepölyn pääsyn sisälle | Kostuneet suodattimet ovat homeen kasvualusta | Vaihto 6-12 kk välein, ISO 16890 mukainen luokka |
Kanaviston puhtaus | Estää orgaanisen pölyn kerääntymisen | Likainen kanava on kosteuden ja homeen reservi | Puhdistus 10 vuoden välein, tarkastus 5 v |
Liesituuletin | Poistaa ruoanlaitto-höyryn ja rasvan | Pois päältä jätetty johtaa rasvaiseen kosteuteen | Käyttöön aina ruoanlaiton ajaksi, suodattimen pesu |
Eri huonetilojen kosteuskuormat ja home-riski
Eri huonetiloihin syntyy hyvin erilaisia määriä kosteutta, ja niiden home-riski sekä ilmanvaihdon mitoitusvaatimukset poikkeavat merkittävästi toisistaan.
Tila | Tyypillinen kosteuskuorma | Home-riski ilman IV:tä | Minimi-ilmavirta |
Kylpyhuone | Suihku 0,7 kg/kerta, sauna 3-5 kg/lauteilta | Erittäin korkea, RH yli 90 % | 15 dm3/s, tehostus 25 |
Keittiö | Ruoanlaitto 1,5 kg/ateria | Korkea rasvaisen kosteuden vuoksi | 8 dm3/s, liesituuletin 25 |
Makuuhuone | Hengitys 50 g/h/hlö, 0,4 kg/yö | Matala, tuloilman kosteusrajoitus | 6 dm3/s/hlö tuloilma |
Kuivaushuone | Pyykit 2-3 kg/erä | Erittäin korkea ilman erillispoistoa | 10-30 dm3/s, kosteusohjattu |
Kellari | Maaperän kosteus, sadevesi | Erittäin korkea ilman kuivatusta | 0,35 dm3/s/m2 + kuivatus |
Asunnonomistajan kannattaa kiinnittää erityistä huomiota tiloihin, jotka eivät kuulu IV-koneen mitoituslaskelmaan, kuten kuivaushuoneeseen, vaatehuoneeseen ja kellariin. Nämä ovat tilastollisesti yleisimmät home- ja kosteusvaurioiden alkamiskohdat asuinkohteissa.
Ilmanvaihdon tehtävät vaurion eri vaiheissa
Ilmanvaihto ei ole vain ennaltaehkäisevä järjestelmä. Sen tehtävä muuttuu radikaalisti vaurion elinkaaren eri vaiheissa, ja tämä on yksi yleisimmistä virheistä, joita asukkaat ja jopa korjausurakoitsijat tekevät.
Ennen vauriota: ennaltaehkäisy
Tämä on tila, jossa lähes kaikki asunnot ovat suurimman osan ajasta. Ilmanvaihdon tehtävä on pitää suhteellinen kosteus, painesuhteet ja kosteuskuorma jatkuvasti turvallisella alueella. Konkreettiset toimenpiteet ovat suodatinten vaihto kaksi kertaa vuodessa, kausihuolto kerran tai kahdesti vuodessa, ilmamäärien mittaus ja tasapainotus noin 5 vuoden välein, sekä kosteusmittarin pitäminen näkyvissä ja sen säännöllinen tarkistus.
Vaurion aikana: rajaaminen ja diagnostiikka
Kun asukas huomaa hajun, värimuutoksen pinnalla tai kosteuden kerääntymisen, järjestelmä on jo siirtynyt seuraavaan vaiheeseen. Tässä vaiheessa ilmanvaihtoa ei saa sammuttaa. Päinvastoin, sen on jatkettava toimintaa, jotta vaurio ei pahene ja jotta sisäilman epäpuhtaudet eivät kerry asuntoon.
Samalla kuitenkin lähdetään tunnistamaan juurisyytä: pintakosteuskartoituksella todetaan, missä kosteus on, sisäilman hometutkimuksella selvitetään, onko sisäilmaan jo päässyt homeitiöitä, ja ilmanvaihdon ongelmaselvityksellä rajataan, onko ilmanvaihto itse osasyy. Tarkka tutkimusketju on kuvattu artikkelissa Ilmanvaihdon merkitys homeitiöiden leviämisen ehkäisyssä.
Korjauksen aikana: erotus ja alipaineistus
Kun rakenne avataan korjausta varten, kuivuneet homeitiöt vapautuvat ilmaan ja niitä voi olla satoja tuhansia itiöitä kuutiometriä kohti. Tällöin ilmanvaihdon tehtävä on erottaa vauriotila muusta asunnosta voimakkaalla alipaineella, jotta itiöt eivät pääse leviämään koko taloon.
Tämä toteutetaan käytännössä HEPA-suodatetulla työmaa-imurilla, joka tuottaa korjattavaan tilaan -10...-20 pascalia alipainetta muuhun asuntoon nähden. Talon oma IV-järjestelmä on usein tarpeen joko pysäyttää tai tasapainottaa siten, että se ei vie itiöitä mukanaan. Tarkemmin tämä on kuvattu sisarartikkelissa Kosteusvaurion korjaus ja ilmanvaihdon tarkastus.
Korjauksen jälkeen: todentaminen ja seuranta
Korjauksen valmistumisen jälkeen ilmanvaihto palautetaan käyttöön, mutta ennen sitä on tehtävä todentaminen: sisäilman puhtaustarkastus, ilmamäärien tasapainotus, painesuhteen mittaus, IV-kanaviston tiiviystarkastus (EN 12237) sekä hometutkimus laboratoriossa, joka osoittaa, että sisäilman mikrobi-pitoisuudet ovat palautuneet Asumisterveysasetuksen 545/2015 toimenpiderajojen alapuolelle.
Konkreettiset raja-arvot ja standardit kosteusvaurion ehkäisyssä
Suomalaisen lainsäädännön ja standardiston tärkeimmät numeeriset raja-arvot:
RH pinnalla yli 75 % yli 30 vrk: homekasvun käynnistymisen raja (Asumisterveysasetus 545/2015, Käypä hoito)
Mikrobiperäiset epapuhtaudet: toimenpideraja sisäilmassa (Asumisterveysasetus 545/2015 § 20)
RH asuintilassa: tavoite 25-45 % talvella, 40-55 % kesällä (RT 07-11299)
Painesuhde ulkoilmaan: 0...-10 Pa, ei yli -20 Pa (YM 1009/2017)
Kanaviston tiiviys: SFS-EN 12237:2003 luokat A-D, suositus C tai D
WHO 2009: Dampness and Mould Guidelines, ei turvallista vauriotasoa
Kosteudenhallinta: RIL 250-2020 kuivaketjuajattelu
Usein kysytyt kysymykset
Voiko ilmanvaihto aiheuttaa kosteusvaurion?
Kyllä, ja se on yleisempää kuin oletetaan. Epätasapainoinen ilmanvaihto, jossa tuloilma on suurempi kuin poistoilma, tai LTO-kennon tukkeutunut kondenssivesiviemäri voivat kuljettaa kosteutta rakenteisiin tai jättää kosteuden IV-koneen sisälle. Lisäksi liian voimakas alipaine vetää ulkoa kosteutta ja epäpuhtauksia rakenteen läpi sisätilaan. Suomen kerrostalokannassa tämä on todistettu useissa kenttätutkimuksissa (Leivo et al. 2015, Mikola et al. 2019).
Pitäisikö ilmanvaihtoa tehostaa kun epäilen homeongelmaa?
Vain rajoitetusti ja vain selvitysvaiheessa, ei pysyvänä ratkaisuna. Voimakkaan tehostuksen jatkaminen ilman tasapainotusta voi kasvattaa alipainetta liiaksi ja tuoda lisää kosteutta tai radonia rakenteiden läpi sisälle. Oikea järjestys on: pintakosteuskartoitus, hometutkimus tai ilmanvaihdon ongelmaselvitys, jonka jälkeen ammattilaisen ohjeen mukaan tehostetaan tai tasapainotetaan kohdennettuja venttiileitä. Ilmanvaihtoa ei saa sammuttaa, mutta sen säätäminen vaatii mittaukset.
Mikä on oikea painesuhde kostealle asunnolle?
YM 1009/2017 ja STM Asumisterveyden ohje 2009 suosittelevat 0...-10 Pa lievää alipainetta ulkoilmaan nähden. Erityistapauksissa, kuten vasta korjatussa kosteusvauriokohteessa, voidaan käyttää tilapäistä syvempää alipainetta (-10...-20 Pa) kuivatusvaiheen aikana, mutta tämä on aina ammattilaisen mitoittama ratkaisu.
Miksi LTO-koneeseen tulee vettä talvella?
Tämä on normaali fysikaalinen ilmiö, ei vika. LTO-kennossa lämmin ja kostea poistoilma kohtaa kylmän tuloilman, jolloin vesihöyry tiivistyy kennon kylmälle pinnalle. Tyypillinen kondenssimäärä on 1-3 litraa vuorokaudessa kerrostaloasunnon koneessa. Vesi poistuu kondenssivesiviemäriä pitkin. Ongelma on vasta silloin, kun viemäri tukkeutuu, vesilukko kuivaa tai kondenssi jäätyy kovilla pakkasilla, jolloin vesi jää kennoon ja IV-koneen rungolle. Vuosihuolto ja vesilukon säännöllinen tarkistus ehkäisevät tämän.
Pitääkö ilmanvaihto sammuttaa korjauksen ajaksi?
Sammutusta käytetään vain, jos korjaaja erikseen niin määrää, ja silloin sen sijaan käytetään erillistä HEPA-suodatettua alipaineistuslaitetta korjattavassa tilassa. Useimmissa tapauksissa talon oma IV pidetään käynnissä, mutta se tasapainotetaan siten, että korjattava tila on -10...-20 Pa alipaineessa muuhun asuntoon nähden. Näin homeitiöt eivät leviä taloon eivätkä rakenteisiin.
Miten erotan kosteusvaurion sisäilmaongelmasta?
Kosteusvaurio on aina rakenteellinen vika, johon liittyy ylimääräistä vettä rakenteessa. Sisäilmaongelma on laajempi yleisnimi, joka voi johtua kosteusvauriosta, mutta yhtä lailla pölystä, kemikaaleista, radonista tai painesuhteiden ongelmista. Käytännössä järjestys on: pintakosteuskartoituksella todetaan, onko rakenteessa ylimääräistä kosteutta, ja ilmanvaihdon ongelmaselvityksellä tai sisäilmamittauksella tarkennetaan, onko sisäilman epäpuhtaus seurausta kosteusvauriosta vai jostakin muusta.
WE KNOW, WE CARE & WE GET IT DONE
IVAeris Oy 010 206 3000
