Ilma kojeelta huoneeseen, lämmönsiirtimet
Seuraava teksti perustuu Pentti Harjun Ilmastointitekniikan oppikirja 1:n materiaaliin. Tämä kirjoitus on tiivistelmä kirjan kappaleesta. Harjun teos on paras lähde ilmanvaihtotekniikkan tietoihin ja tiivistelmämme ei olle lähellekään yhtä kattava, mutta antaa hyvän pintaraapaisun aiheesta. Mikäli tiivistelmä herättää mielenkiintoa, suosittelen hankkimaan kirjan suoraan kirjailijan sivujen kautta:
http://www.penantieto-opus.fi/category/13/ilmastointitekniikka
Lämmönsiirrin on laite, jonka avulla otetaan rakennuksesta poistettavasta ilmasta lämpöä talteen ja tällä lämmöllä lämmitetään sisääntulevaa ulkoilmaa. Näin pienennetään rakennuksen lämmityskustannuksia. Levylämmönsiirrin on lämmöntalteenottolaitteista yksinkertaisin, sillä siinä ei ole liikkuvia osia. Se on alumiinilevyistä koottu paketti, joiden raoista poistoilma menee ulos ja lämmittää seinäminä olevia alumiinilevyjä. Kylmä ulkoilma tulee sisään viereisistä raoista ja ottaa lämpöä lämmenneistä alumiiniseinämistä. Ilmavirrat eivät sekoitu keskenään ja hyötysuhde on 55-65% luokkaa. Laite ei vaadi juurikaan huoltoa ja se on helppo puhdistaa. Ilman vesihöyry tiivistyy lämmönsiirtimen pinnalle vedeksi ja vesi voi kylmällä ilmalla huurtua. Sen vuoksi siirrin on viemäröitävä mahdollisen kondenssiveden vuoksi.
Kiekkolämmönsiirrin on lämpöä varaava lämmönsiirrin. Pyörivän lämmöntalteenoton toiminta perustuu suureen pyörivään reiälliseen kiekkoon (esim.alumiinia), jonka läpi tulo- ja poist
oilma virtaavat. Poistoilma virtaa esim. kiekon yläosan läpi ja tuloilma alaosan läpi. Kiekon yläpuoli on poistokanavassa ja alapuoli tulokanavassa. Poistoilman lämpöä varastoituu kiekon massaan, kiekko lämpenee ja poistoilma jäähtyy. Kiekon pyöriessä lämmennyt kohta tulee tuloilmakanavan kohdalle ja kiekon läpi virtaava kylmempi tuloilma lämpenee. Järjestelmän haittana on se, että poistoilmasta siirtyy jonkin verran epäpuhtauksia sekä kosteutta tuloilman joukkoon. Ongelman poistamiseksi laitteessa on nk. puhdistussektori, jolla muodostetaan pieni erotteluvyöhyke tulo-ja poistoilmavirtojen väliin. Ongelmaa voidaan ehkäistä myös asentamalla tuloilman paine poistoilmaa suuremmaksi. Lämpötilahyötysuhde on jopa 85%.
Nestekiertoinen lämmönsiirrin muodostuu yleensä tulo- ja poistoilmavirtaan sijoitetuista lammellipattereista. Pattereissa kiertää esim. jäätymätön vesi-glykoliseos. Vesi-glykoliseoksen avulla toimiva lämmönsiirrin on kaikkein hygieenisin lämmöntalteenotto vaihtoehto. Lämpöputkipatterin hyötysuhde on noin 50-80%.
LTO- järjestelmä lämpöpumpulla sisältää kompressorin, paisuventtiilin, poistoilmavirrassa sijaitsevan höyrystimen ja lämmönluovutuskohteeseen sijoitetun lauhduttimen. Lauhduttimen avulla tuloilmaa voidaan lämmittää tai siirtää lämpö vesivaraajaan jolla lämmitetään mm. lämmintä käyttövettä. Lämpöpumpun avulla vesi saadaan lämmitetyksi yli 50 asteiseksi. Poistoilman lämpötila on mahdollista jäähdyttää ulkoilman lämpötilaa alhaisemmaksi. Näin hyötysuhteeksi saadaan yli 100% ulkoilman lämpötilaan verrattuna.
Kylmä tuloilma lämmitetään lämmityspatterilla vedon tunteen poistamiseksi. Ilman lämpötila muuttuu patteriveden lämpötilaa säätämällä. Lämmittävä vesi kiertää kupariputkissa luovuttaen lämpöä alumiinilamelleihin, jolloin lamelleiden läpi virtaava ilma lämpenee. Vesipatteri on auton jäähdyttäjän kaltainen laite.
Jäätymissuoja-automatiikan tarkoitus on estää lämmityspatterin jäätyminen. Termostaatti mittaa patterin kylmimmän putken veden lämpötilan. Säätökeskus pysäyttää puhaltimet, sulkee sulkupellit ja hälyttää mikäli se tuntee jäätymissuojalta viritetyn oletusarvon mukaisen lämpötilan. Seisontavaiheen automatiikka taas pitää kojeen seistessä patterikierrossa sopivan lämpötilan, yleensä n. +25 astetta. Tällä estetään käynnistyksessä syntyvä huojunta.
Liian kuiva ilma alitistaa hengitysteiden sairauksille, liian kostea taas lisää sienten ja mikrobien kasvumahdollisuuksia aiheuttaen jopa kiinteistöön homeongelmia. Kosteutta voidaan lisätä IV-kojeessa suihkuttamalla vesisumua tuloilmaan tai höyrystämällä vesi sähkön avulla. Ilman kostutus on tarpeen joissain terveydenhoitotiloissa tai kirjapainossa. Kirjapainossa liian kuiva ilma estää papereiden kulun painokoneessa.
Mikäli ilmaa joudutaan kostuttamaan, höyrykostutusmenetelmä on paras, sillä käytettävä vesi tulee suoraan vesijohtoverkostosta eikä bakteeripitoisesta avosäiliöstä. Kosteuttavaan ilmaan sekoitettu höyry tuo mukanaan lämpöä ja eliminoi bakteerivaaraa. Vesihöyry kehitetään erillisellä höyrykehittimellä, jonka vesi tulee käsitellä suolattomaksi, sillä vesijohtoveden suola voi vaurioittaa vastuksia tai tukkia suuttimia. Tulee myös varmistaa, ettei vesijohtoveden höyry tiivisty kostutuksen jälkeen esim. iv-kanavien pintaan ja aiheuta kosteus- tai homeongelmia.
Jos epäilet ilmanvaihdon ongelmia ja välität terveellisestä sisäilmasta, ota yhteyttä ammattiaiseen tänään!
IVAeris Oy
010 206 3000
www.aeris.fi
info@aeris.fi