
Monet firmat rummuttavat, että ilmanvaihtokanavien “desinfiointi” on muka välttämätön toimenpide, joka parantaa sisäilmaa ja torjuu terveysriskejä. Rehellinen totuus on kuitenkin se, että tämä on pitkälti markkinointikikka. Itse olen ollut alalla jo pitkään, ja IVAeris Oy on menettänyt useita urakoita yksinkertaisesti siksi, ettemme suostu myymään tällaista “kemikaalisuihkutusta”. Emme aio jatkossakaan tarjota kanavien desinfiointia, koska emme usko huijaukseen.
Halusin varmistaa asiani suoraan viranomaiselta, joten otin yhteyttä Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon (TUKES) ja sieltä biosideistä vastaavaan ylitarkastajaan Hannu Mattilaan. Vastaus oli selkeä:
TUKES ei suosittele mitään kemikaaleja ilmanvaihtokanavien desinfiointiin.
Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) ei ole myöntänyt hyväksyntöjä kanavakäyttöön sellaisille aineille, jotka olisivat turvallisia ja täysin VOC-päästöttömiä.
Mikä tämä käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa, että desinfioinnilla ei ole virallista pohjaa, eikä näyttöä siitä, että se parantaisi sisäilmaa tai vähentäisi terveysongelmia. Suurin osa firmoista perustelee kemikaalikäsittelyä “sisäilman parantamisella” – mutta jos edes TUKES tai ECHA eivät löydä sille perusteita, on aika selvää, missä mennään.
Tiivistettynä: Ilmanvaihtokanavien desinfiointi on markkinointivetoinen palvelu, jolle ei ole virallista tukea. Me IVAeris Oy:ssä emme suostu tekemään turhaa kemikaaliruiskutusta, vaikka se maksaisikin meille joitain urakoita. Ammattiylpeys ja faktoihin pohjautuva toiminta menevät pikavoittojen edelle – nyt ja jatkossa.
Miksi ilmanvaihtokanavien desinfiointi on turhaa hypeä?
Moni yritys väittää, että ilmanvaihtokanavien kemiallinen desinfiointi olisi välttämätön ratkaisu sisäilmaongelmiin. Todellisuus on, että tälle ei ole löydetty uskottavaa tieteellistä pohjaa. Suurin osa argumenteista pohjautuu markkinointiin, pelotteluun tai epämääräisiin “varmuuden vuoksi” -perusteisiin, joita eivät tue viranomaisten lausunnot tai riippumattomat tutkimukset.
Ei tieteellistä näyttöä terveyshyödyistä:
Kukaan ei ole toistaiseksi osoittanut, että ilmanvaihtokanavien desinfiointi ehkäisisi sairauksia tai estäisi terveysongelmia.
Pöly, jota kanavissa voi olla, tarttuu tyypillisesti kanavien seinämiin eikä kulkeudu merkittävässä määrin huoneilmaan.
Jos puhdistuksen tarkoitus on vähentää allergeeneja tai muuta terveyshaittaa, on tavallinen mekaaninen puhdistus riittävä – ja sekin tarvittaessa, ei “varmuuden vuoksi” säännöllisin väliajoin.
TUKESin kanta:
Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES) ei anna suositusta “desinfioinnin” tarpeellisuudesta tai sen tiheydestä, koska tällaiselle ohjeelle ei ole perustetta.
Kaikki desinfiointiin käytettävät aineet ovat EU:n biosidiasetuksen piirissä. Jos valmisteella ei ole virallista hyväksyntää kanavakäyttöön, sitä myydään käytännössä omaan piikkiin. Virallista tukea “kanavadesinfioinnille” ei siis ole, eikä ECHA (European Chemicals Agency) ole myöntänyt näille aineille käyttölupaa ilmanvaihtokanavissa.
VOC-yhdisteet ja kemikaalijäämät:
Desinfiointiaineiden ruiskuttaminen kanaviin tuo aina riskin jäämistä, jotka voivat haihtua sisäilmaan ja jäädä pitkäksi aikaa kiertoon.
Esimerkiksi vetyperoksidi (hapettava aine) voi vahingoittaa metalleja, isopropanoli voi aiheuttaa VOC-päästöjä, ja kvaternääriset ammoniumyhdisteet (QAC) voivat olla ärsyttäviä tai jopa syövyttäviä.
Tällaisia aineita ei ole alun perin suunniteltu asumiskäytössä olevien ilmanvaihtokanavien sisäpinnoille – niiden riskejä sekä jäämien muodostumista ei ole kattavasti tutkittu.
Esimerkkejä käytössä olevista kemikaaleista
Ilmanvaihtoalalla mainostetaan useita desinfiointituotteita, kuten:
Novitrol 483 desinfointiliuos (kvaternääriset ammoniumyhdisteet: benzyl-C12-16-alkyldimethyl chloride)
SIENI & BAKTEERI DESINFEKTIO S® (DuoQuat®) (kvaternääriset ammoniumyhdisteet)
PENETROX® (vetyperoksidi, DDAC)
ODOX® DF (vetyperoksidi, DDAC, alkoholia kantaja-aineena)
MAXOX® DF (vetyperoksidi, DDAC, alkoholia kantaja-aineena)
ODOX® (tasapainotettu vetyperoksidi, DDAC-quat)
Näissä valmisteissa käytetyt tehoaineet ovat syövyttäviä, ärsyttäviä tai haitallisia, ja tuotteiden käyttötarkoitus pitää aina tarkistaa valmistajan ohjeista sekä voimassa olevasta lainsäädännöstä. Kaikkien näiden valmisteiden mukana tulee myös turvallisuustiedotteita (SDS), joihin kannattaa perehtyä huolella.

Haitat ja vaarat
Ihoärsytys tai syövytys: Kvaternääriset ammoniumyhdisteet saattavat vaurioittaa ihoa tai hengityselimistöä, jos altistus on voimakasta.
Metallien korroosio: Vetyperoksidi on voimakas hapetin, joka voi syövyttää tiettyjä kanavamateriaaleja.
VOC-päästöt: Alkoholi tai muut orgaaniset yhdisteet voivat haihtua huoneilmaan ja aiheuttaa sisäilmaongelmia erityisesti herkemmille käyttäjille.
Jäämien kertyminen: Kun ainetta ruiskutetaan kanaviin, on mahdollista, että osa siitä jää pinnoille ja voi ajan kuluessa vapautua sisäilmaan.
Mikä on paras toimintamalli?
Käytä maalaisjärkeä: Jos kanavissa ei ole erityistä mikrobikasvua, hometta tai muuta poikkeustilannetta, kemikaalien sumuttaminen ei lähtökohtaisesti ratkaise “ilmanlaatuongelmia”.
Kysy valmistajalta tai myyjältä: Onko tuotteella virallinen hyväksyntä tähän käyttöön? Yleensä vastaus on epämääräinen tai kielteinen.
Puhdista mekaanisesti – tarvittaessa: Suodattimien vaihto ja kanavien harjaus riittävät.
Harkitse aina riski-hyöty -suhde: Harva haluaa turhia kemikaaleja sisäilmaansa, joten desinfiointi pitäisi aina perustella vahvasti, jos siihen todella ryhdytään.
Ilmanvaihtokanavien “desinfiointi” kuulostaa houkuttelevalta tavalta luvata parempaa sisäilmaa, mutta on hyvä olla kriittinen. Tutkimukset eivät osoita terveyshyötyjä, viranomaisohjeita ei ole, ja monet käytetyt kemikaalit ovat luonteeltaan haitallisia tai ainakin kyseenalaisia hengitysilmaan joutuessaan. Jos haluat tehdä kodistasi terveellisen ja energiatehokkaan, keskity perusasioihin: säännölliset suodatinvaihdot, riittävä ilmanvaihto ja mekaaninen puhdistus tarpeen mukaan. Kalliita “desinfiointiaineita” ei ole todistetusti syytä kaataa kanaviin, ellei jokin erityistilanne sitä vaadi – ja silloinkin on syytä konsultoida asiantuntijaa, joka ymmärtää riskit sekä kemikaalien turvallisuusmääräykset.

Entä sitten puhdistus?
Jos päädytään puhdistamaan ilmanvaihtokanavia, se on eri asia kuin desinfiointi. Sekään ei ole automaattisesti “pakollista joka vuosi” tai edes viiden vuoden välein – vanhat määräykset (802/2001) ovat lakanneet olemasta voimassa jo 1.1.2007. Nykyisen pelastuslain (379/2011) mukaan:
Puhdistus on tehtävä, jos kanavat ovat selvästi likaiset tai niistä aiheutuu paloturvallisuusriski.
Ravintoloiden ja ammattikeittiöiden rasvakanavat ovat oma lukunsa: ne on puhdistettava säännöllisesti (vähintään vuosittain), koska palokuormariski on todellinen.
Säännöllinen puhdistus ei ole terveysgarantti
Ei ole tieteellisesti todistettu, että pelkkä kanavien puhdistus suojaisi sinua allergioilta tai muilta terveysongelmilta.
Jos kanavissa on näkyvästi likaa tai hometta, silloin totta kai puhdistus on järkevää – mutta se on eri asia kuin “desinfiointi varmuuden vuoksi.”
Puhdistuksen suurimmat hyödyt ovat energiankulutuksen hallinnassa ja laitteiston käyttöiän pidentämisessä. Tukkeutuneet kanavat kuormittavat puhaltimia, mikä johtaa isompiin sähkölaskuihin ja nopeampaan kulumiseen.
Miksi desinfiointi on niin suosittua?
Markkinointi: Joku keksii uuden “palvelun” ja myy sen ratkaisuna kaikkiin sisäilmahuoliin. Tosiasiassa sisäilmaongelma voi johtua vaikkapa kosteudesta, rakenteiden vaurioista tai epäpuhtaista suodattimista – ei niinkään “mikrobeista” kanavien seinämillä.
Pelkotaktiikat: Asiakkaalle saatetaan sanoa, että “mikrobit pesivät kanavissa” ja aiheuttavat sairauksia, vaikka tästä ei olisi objektiivista näyttöä.
Mitä sinun pitäisi tehdä?
Kysy todisteita: Jos joku suosittelee kanavien desinfiointia, pyydä konkreettisia tutkimustuloksia tai virallisia hyväksyntöjä. Niitä ei ole, koska todellista näyttöä desinfioinnin tarpeellisuudesta tai eduista ei löydy.
Luota mekaaniseen puhdistukseen – jos se on tarpeen: Tarkista kanavien kunto säännöllisesti, ja puhdista ne vain silloin kun näet tai havaitset likaa, tukoksia tai muuta selkeää ongelmaa. Kalliita kemikaalikäsittelyjä ei tarvita puhdistuksen yhteydessä.
Älä lankea ylimääräisiin kemikaaleihin: Desinfiointia markkinoidaan ratkaisuna sisäilmaongelmiin, mutta TUKES ei ole antanut niille “vihreää valoa” ilmanvaihtokanavissa. Ylimääräiset biosidit voivat tuoda mukanaan haitallisia VOC-päästöjä ja jäämiä sisäilmaan.
Pätevyyttä peliin: Varmista, että asentajalla on riittävä ammattitaito ja ajantasainen tieto lainsäädännöstä – ei vanhentuneisiin pykäliin nojautuvia myyttejä.
Suomen LVI-liitto myöntää nämä henkilöpätevyyden todistukset. Niiden saamiseksi vaaditaan koulutusta, koe sekä vähintään kahden vuoden työkokemus alalta.
IV-mittauksen pätevyys on voimassa viisi vuotta, joten varmista myös, että osaaminen on ajan tasalla.
SuLVI:lla on pätevyysrekisteri: Pyydä pätevyystodistus, jotta tiedät, että palveluntarjoajalla on IV-puhdistajan pätevyys.
Ilmanvaihtokanavien desinfiointi on huijaus, jolle ei ole virallista tukea, lupia tai tieteellistä pohjaa. Se on pitkälti markkinointivetoista rahastusta, joka voi pahimmillaan heikentää sisäilmaa turhilla kemikaalijäämillä. Pidä järjestelmäsi kunnossa ja puhdista kanavat, kun siihen on oikeasti tarve – mutta älä maksa moisesta “desinfiointishow’sta.” Se ei pelasta sinua allergioilta, ei vähennä pölyn määrää merkittävästi, eikä ole lailla vaadittu. Jos oikeasti haluat parantaa sisäilmaasi, keskity perusasioihin: riittävä ilmanvaihto, puhtaat suodattimet ja tarvittaessa kunnollinen mekaaninen puhdistus.
WE KNOW, WE CARE & WE GET IT DONE
IVAeris Oy
010 206 3000